Kipu on ehkä yleisin lääketieteellinen oire, joka ohjaa potilaan hakemaan apua lääkärin vastaanotolta. Kipuoireen selvittely on monimuotoista johtuen kivun kokemuksen yksilöllisyydestä. Äkillisen kivun syynä on tavallisimmin jokin sairaus tai vamma, jonka vuoksi syntyy kaikkien ymmärrettävissä oleva kipuheijaste kudosvamman tai -vaurion seurauksena. Se ohjaa hoitamaan äkillistä kudosvauriota levon ja rasituksen välttämisen keinoin, jotta kokonaisvaltaisen paranemisen lopputulos olisi mahdollisimman hyvä.

Krooninen kipuoire voi olla haasteellisempi selvitettävä. Se voi jatkua pitkäänkin erilaisten vammojen ja kudosvaurioiden parannuttua, eikä jatkuvalle kivulle ole löydettävissä suoraa lääketieteellistä selitystä. Tietämys kipuvälittäjäaineiden toiminnasta on parantunut paljon ja solutason toiminnan ymmärtämisen perusteella on pystytty paremmin seuraamaan kipuoireen jatkumista. On selvää, että kipuoire ei viesti aina tarkoituksenmukaisesti krooniseen kipuun liittyvissä tilanteissa ja kipua tulee yrittää mahdollisuuksien mukaan hoitaa.

Koska kipuoire on yksilöllinen kokemus, ei sen voimakkuutta voida suoraan verrata potilaiden välillä. Ainoa mahdollisuus kivun mittaamisen suhteen on kivun henkilökohtaisen kokemuksen selvittely. Tässä on monesti käytetty ns. VAS-janaa, jossa potilaat arvioivat omaa henkilökohtaista kiputuntemusta. Janan toinen alkupää kuvaa kivutonta tilannetta ja toinen pää sietämätöntä kiputuntemusta.