On luonnollista, jos ihminen tuntee välillä huolta selviytymisestään tai muusta elämäänsä liittyvästä asiasta. Jos huolestuneisuus kuitenkin jatkuu ylimäärin suhteessa todellisuuteen tai haittaa merkittävästi muita elämän toimintoja, voidaan epäillä yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä.

Ihminen, joka herää joka aamuyö miettimään selviämistään ja ongelmiaan saattaa kärsiä yleistyneestä ahdistuneisuudesta. Yleinen ahdistuneisuus on yleensä pitkäaikaista ja usein persoonallisuuteen liittyvää, mutta sen voimakkuus voi vaihdella. Häiriön luokitteleminen sairaudeksi edellyttää, että oireisto on kestänyt yli puoli vuotta ja aiheuttanut merkittävää sosiaalisen toiminnan häiriötä.

Yleisessä ahdistuneisuudessa, kuten muissakin neuroottistasoisissa häiriöissä olisi tärkeää olla kontaktissa muihin ihmisiin, osallistua ja harrastaa, jotta ahdistusta aiheuttavat ajatusrakenteet ja sisäänpäin vetäytyminen vähenisivät. Myönteisten Ihmiskontaktien avulla ihmisen itsetunto yleensä nousee ja erilaiset maneerit ja virheelliset käyttäytymisen toistamiset yleensä vähenevät.

Warning

Hoitonetin käyttäjien yleisimmät yleisessä ahdistuneisuudessa kokemat oireet ovat olleet ahdistuneisuus, toivottomuus ja itsetuhoisuus, stressi, hermostuminen, agressiivisuus, uupumus, hengenahdistus, unettomuus sekä vireystilan ja aloitekyvyn huononeminen. Lisäksi käyttäjät ovat kokeneet harvemmin 30 muuta oiretta. Eniten käytetyt hoitokeinot ovat olleet bentsodiatsepiinin johdokset, liikunta, keskusteluterapia, ssri-masennuslääkkeet ja henkisen hyvinvoinnin parantaminen. Myös seitsemää muuta hoitokeinoa on käytetty. Koko listan yleisimmistä oireista ja niiden koetusta voimakkuudesta sekä hoitokeinoista ja hoitojen koetusta hyödystä näet alempaa.

Keskustelu

13_s

TriDoc
2. marraskuuta

Suurin osa ihmisistä pärjää mainiosti erilaisten ahdistuneisuusoireiden kanssa, koska ne voivat olla osa perustunteitamme. Haitallisiksi ne voivat muodostua niiden alkaessa haitata tai hallita normaalia elämää. Tällöin voi syntyä tarve hakea niihin apua lääkärin tai esimerkiksi psykologin vastaanotolta. Parhaan avun voi saada pitkäaikaisesta potilas-lääkärisuhteesta, jossa kummatkin oppivat tuntemaan ja luottamaan toisiinsa. Valitettavasti erilaiset pätkätyöt ja lyhytaikaisten työsuhteiden yleistyminen terveysalalla ei edistä potilaan etuja, eikä se ole hyväksi myöskään lääkärin ammatilliselle kehittymiselle. Miten olette kokeneet omat hoitosuhteenne. Haittaako lääkäreiden vaihtuminen yleensäkin hoitosuhdetta? Mitä asialle pitäisi tehdä?

2_s

f59-278
28. tammikuuta

Olen ahdistuneisuudesta kärsivä mummu ja 4 lapsenlapsen isoäiti. En tiedä miksi tilanteeni on jälkeenpäin parempi, mutta aina kun lähden matkalle alkavat oireeni helpottaa. Ikäänkuin saan muuta ajattelemista ja huolet sekä kotimurheet yleensä vähenevät. kehoitankin kaikkia ahdistuneisuudesta kärsiviä varaamaan matkan muihin maisemiin. Viikkokin vieraalla maalla helpottaa selkeästi. On varmaankin niin, että matkalla joutuu väkisinkin ajattelemaan uusia asioita, eikä kerkiä murehtia samoja vanhoja juttuja. Miten te muut olette saaneet helpotusta ahdistusoireista?

1_s

Anonyymi
28. tammikuuta

Moi! Ei kyllä ole ahdistuneisuudesta kokemusta mutta auttaisiko myöskin ihan päivittäisten asioiden muutos... ? Jokin harrastus jota voi harrastaa, vaikkapa lenkkeily? Tai musiikin kuuntelu? Matkalle kun ei ihan aina voi kuitenkaan lähteä, niin olisi hyvä aloittaa ihan pienistä asioista. Varmasti muutosta ei huomaa heti, mutta ajan kanssa sitten.

1_s

Anonyymi
28. tammikuuta

Toimin Pohjois-Suomesa psykiatrian alan hoitajana. Mea hoidetaan omia ahistus potilaita liikunnan avulla. Kun päivän hiihteleepi kairasa, ei paljoa tarvihe unta kerjätä kun kämpille selviää. Hyvät etelän miehet ja naiset! Menkää ulos ja liikkukaa kunnolla raittiisa ilimasa! Ei se tiethysti ole kaiken väärti, mutta auttaapi kummasti hengen päälle. Fyysistä liikuntaa ei piä aliarvioida. Sithä pithää vaan harrasthaa säännöllisesti. Aloittakaa vaikka kävelyllä!

1_s

Anonyymi
2. maaliskuuta

Olen hiihtänyt eilenkin 10km ja päälle kävelin samat 10km, muttta ei vaan uni tullut, kun ahdisti niin tuleva kohdunpoistoleikkaus.

1_s

Anonyymi
25. toukokuuta

Olen ahdistunut monesta asiasta.. aina kun menen kouluun vaikka iloisena niin sitten ku oon koulus ni mieliala muuttuu pahaan suuntaa ja sit tekee miel koko aja tehä jotai pahaa.. ja haluun siitä päästä eroo.. ja juttelemine ei auta ennää!! mietin vaa että onkoha mieliala lääkkeet kalliita tai jotku masennuksee liittyvät.. ja saako niitä iha apteekista ilma reseptii tai jotai..

13_s

TriDoc
25. toukokuuta

Useimmissa kouluissa toimii ainakin osa-aikaisesti terveydenhoitajia. Käy vaikkapa koulusi terveydenhoitajan luona ja kysy neuvoa häneltä miten pitäisi tässä tilanteessa toimia. Usein asian eteenpäin esittäminen laukaisee jo paljon hankalaa tilannetta ja helpottaa oloa. Voisitte sitten miettiä yhdessä, mihin suuntaan kannattaisi edetä. Rohkeutta!

2_s

Mirkka
30. elokuuta

Minulla on mielenterveysongelmiin, joista ahdistus on merkittävässä asemassa hyvä lääkitys ja ok terapia. Nyt on mennyt huonommin, kun on todettu vakavia fyysisiä sairauksia. Eli ahdistun ja masennun tietysti, kun on kipua koko ajan. Aviopuolisollani on samaan aikaan eräs vaikea fyysinen sairaus hoitovaiheessa, ja hänelläkin on masennusta, joten on meillä tässä kestämistä...

2_s

Mirkka
11. syyskuuta

P.S. Juu, ja varsinkin jos psykiatrinen lääkäri nauraa päin naamaa...

1_s

m41-2540
13. syyskuuta

Tee Mirkka siitä "mukapsykiatrista" valitus. Ei niitä muuten ruotuun saa ja seuraava potilas saattaa saada samanlaisen kohtelun kuin sinä.

Nämä on taas niitä lääkäreitä, jotka ovat unohtaneet sen että he ovat täällä meitä varten, eikä me heitä varten.

Ps. taas varmaan lääkkeiden tarpeellinen saanti vaikeutuu... http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/09/953120

2_s

Mirkka
15. syyskuuta

Kiitos tuesta m33.
Juu, tuo on ärsyttävää, kun yksityiset antavat lääkkeitä esim. riippuvaisille rahasta päihdekäyttöön, vaikka tietävät hyvin, että se ei ole oikein. Se ei ainoastaan vahingoita ns. potilasta ja lääkäriä, vaan myös kaikkia meitä, jotka ovat oikeesti kipeitä ja tarvitsevat oikein käytettynä niitä lääkkeitä, joita jotkut käyttävät päihteinä. (Esim. minulla diapam ja panacod, joita en tosiaan hupiini syö...)

1_s

m41-2540
17. syyskuuta

Olihan tuo ensimmäiset viikot kivaa kun tuli hivenen pöllähtänyt olo pillereistä. Se meni ohi ja kun annosta ei nosta niin tuo viihdekäyttö unohtuu kohtuu pian.

Nykyään lähinnä ottaa päähän kun saa aamulla ja illalla lapata kourallisen pillereitä suuhunsa. Tosin niistä on suunnaton apu päivittäiseen elämään.

2_s

Mirkka
1. lokakuuta

Mä en jaksa, mä en jaksa, mä en jaksa :( . Pakko vaan yrittää... onneksi huomenna on terapia.

1_s

m41-2540
1. lokakuuta

Olen äärettömän huono kirjoittamaan kannustavaa tekstiä, mutta yritetään. Lainaan tässä erään laulun säkeistöä, joka minulle toisinaan antaa valoa pilven raosta.

- tänä päivänä taidan keittää kahvia enemmän, laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän, tänä päivänä muistan katsoa peiliin hymyillen, tänä päivänä muistan...

- Joka toisena päivänä keitän kahvia enemmän, laitan pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän, joka toisena päivänä katso peiliin hymyillen, joka toisena jaksan, joka toisena en..

2_s

Mirkka
5. lokakuuta

Kiitos paljon <3. On muutenkin jo vähän parempi olo, pitää vaan muistaa että huominen tulee aina...

1_s

Anonyymi
9. tammikuuta

Ihminen on kumma olio, kun menee vaan muiden perässä, tekee asioita vaikka henki kulta on lähdössä, kun muutkin tekee niin ja näin ja ovat noin... Nyt vasta olen ymmärtänyt oman typeryyden kun lähdin mukaan aivopesujuttuun että pitää olla "jotain", ennekuin on "olemassa". Siis eikö silloin ole väärässä paikassa väärään aikaan jos ahdistaa? Me ihmiset ei nyt kertakaikkiaan olla samanlaisia ja voida tehdä samoja asioita.
On vain yksi elämä. Eikö se kannattaisi elää siten ettei elä sitä lääketokkurassa? Ettei vaadi itseltään enempää kuin kykenee, vaikka tämä aika sitä kyllä vaatii. On hienot tv:t, digit, tietokoneet, autot, pelit ja vempaimet ja lisää tulee. Katsoin jouluna mainoksia ja ihmettelin mitähän ne mainokset saavat aikaan ihmisten sisällä, vaikkei haluaisikaan niin ne vaikuttaa, tulee tunne että jää paitsi jostain hyvin tärkeästä tunteesta ja elämästä jos se ei ole jotain mitä nuo mainostajat esittää. Eikä yksin mainostajat. Kouluissa ja työpaikoilla on miljoona vaatimusta hyvästä ja onnellisesta elämästä!
Onkohan ne kaikki ihan oikeasti tarpeellista. Eikö me elettäisi onnellisesti hieman vähemmälläkin. Nautittaisiin jo tästä mitä on emmekä enää vaatisi enemmän: tuloksia, voittoa, nautintoa.

1_s

Anonyymi
9. tammikuuta

Niin vähällä ja vaatimattomalla elämällä tulee onnelliseksi !
Kestää vain aikansa ennenkuin sen tajuaa ja rohkenee tässä erilaisten vaatimusten markkinahumussa alkaa elää omanlaistansa elämää.
Trendiksi (mikä ällöttävä sana !) on tullut se, että pitää kuulua massaan, olla samanlainen kuin muut, sen sijaan, että toteuttaisi omaa elämäänsä omalla tavallaan ja olisi persoonallinen.
Ennen persoonallisuus oli itsestäänselvä ja luonnollinen asia, johon ei edes kiinnitetty huomiota.
Nyt jos poikkeat massasta, olet negatiivisesti erilainen, massan mielestä, joka määrää elämäsi, jolle olet uhrannut sielusi, kun olet itsetuntosi kadottanut.
Olkaa ylpeitä itsestänne, arvostakaa itseänne juuri sellaisena kun olette, ja ennenkaikkea: Olkaa sellaisia kuin tunnette sisimmässänne olevanne, yksilöitä eikä massatuote, jota ohjaa kaikki muu paitsi sinä itse.

2_s

colour
14. tammikuuta

Ahdistaa :'( On niin älyttömän paha olla. Alotan huomenna aamulla lääkityksen, mut huomiseen tuntuu olevan ikuisuus, eikä se tietenkään auta heti mitään. En ymmärrä, miten oon sinnitelly vuosia ilman lääkkeitä.

1_s

Anonyymi
4. maaliskuuta

En luokittelisi itseäni masentuneeksi silti tuntuu välillä ettei mikään tunnu kivalta. Olen hyvässä parisuhteessa rahaa on tarpeeksi koti on kiva kavereita on paljon mutta silti tuntuu välillä tosi pahalle enkä osaa sitä yhtään selittää miksi. Tuntuu kuin ympärillä vaan tapahtuisi monenlaista ja olen siinä fyysisesti mukana mutten henkisesti. Huomaan silti itseni hymyilevän nauravan olevan iloinen mutten oikeasti usko olevani niin tyytyväinen kuin annan ymmärtää. Hirveän vaikea puhua kenellekkään tuntemuksistani koska annan ulkoisesti ihan päin vastaisia merkkejä mitä sisällä tuntuu. Kun ajattelen tulevaisuutta ja sen rutiineja en usko niissä pärjääväni. Onko muilla samanlaisia olotiloja? ja jos on niin osaako kukaan kertoa mistä on kyse? ja onko tämä vakavaa?
t. pihalla

1_s

Anonyymi
12. elokuuta

Luultavastikkin kärsin yleistä ahdistuneisuutta. Oireet täsmäävät täysin.. :/ onneksi eivät ole niin pahat mitä olen kuullut joillakin olevan. Ehkä siis turvaudun ensin siihen että kokoan itseni, alan lenkkeillä ja kerään tosiaankin sen tutun lautasmallin mukaan ruokaa.. Ihan ensireaktio siittä, että hiuksia lähtee entistä enemmän, ja on rintakipuja, on että onko kyseessä jokin pahempi asia... Ja mä kun olen vielä todella se porukan herkin, ja heti menossa lääkäriin tarkastukseen jos jokin ei ole hyvin tai joku paikka särkee. Minulle läheinen isovanhempani menehtyi syöpään kun olin 14 vuotias. No mutta jaksamisia teille kaikille!

2_s

Mirkka
14. syyskuuta

Minun lääkkeeni eivät tee tokkuraiseksi, vaan pitävät meikäläisen kunnossa. Olen paljon tokkuraisempi ilman niitä. Tuossa joku kirjautunut puhui lääketokkurasta, ilman hyvää psyykelääkitystä olisin sairaalassa kroonikkona tai kuollut.

Aiheen terveysarvot

7_m

Leposyke

Sydämen työvaiheen aiheuttama valtimonsisäisen verenpaineen kohoaminen voidaan mitata eri puolilta kehoa kulkevista valtimohaaroista tunnustelemalla niitä sormin. Tällöin aistitaan suonensisäisen v...
6_m

Mieliala

Ihmisen mieliala kuvastaa hänen senhetkisiä tunnetilojaan. Normaaliin mielialan vaihteluun kuuluvat iloisuus, hilpeys, aurinkoisuus, tyytyväisyys yhtä yleisesti kuin apeus, alakuloisuus, masentunei...

Aiheen kysymykset