Virtsatiekivien aiheuttama selkäkipu kuvataan intensiivisenä ja kohtauksellisena. Se eroaa tavallisesta jomottavasta selkäsärystä ja johtaa usein pian sairaalaselvittelyyn. Joskus virtsatiekivi on oireeton. Virtsatiekivet syntyvät usein kalkkipitoisten aineenvaihduntatuotteiden saostumina aina ylhäältä munuaistasolta ja kulkeutuvat munuaisaltaasta virtsarakkoon saakka. Kivet asettuvat munuaisen ja virtsarakon välisiin virtsanjohtimiin, jossa ne saattavat aiheuttaa tukoksen ja esteen vapaalle virtsankululle munuaisaltaasta virtsarakkoon. Suurin osa virtsatiekivistä poistuu itsekseen ilman aktiivista hoitoa. Kivien poistumista edistää ja niiden syntymistä ehkäisee runsas juominen, etenkin veden nauttiminen.

Virtsatiehyitä tukkeava kivi saattaa aiheuttaa virtsanpaineen nousua munuaisaltaaseen ja paine voi pahimmillaan vaurioittaa munuaisia. Tämän vuoksi on tärkeää ennen lopullista virtsatiekiven hoitoa seurata säännöllisesti munuaisten kreatiniini (S-Krea) arvoja. Virtsatiekivi tulee tavallisesti itsestään pois virtsarakon kautta virtsaputkea pitkin. Virtsatiekivipotilaan virtsasuihku olisikin hyvä suunnata siivilän läpi, jotta mahdolliset kivet saataisiin talteen.

Useat kalkkipitoiset virtsatiekivet näkyvät rtg-kuvissa, mutta eivät kaikki. On todennäköistä, että elimistöstämme poistuvia kiviä emme kunnolla huomaa. Jos suuremmat kivet eivät seurannalla luonnollisesti poistu, voidaan niitä murskata ultraäänellä, laserilla tai niitä varten suunnitelluilla kehonulkoisilla murskaimilla. Virtsatiekivien synnyn taustalla voi joskus olla elimistön aineenvaihdunnan häiriö, jota epäillessä asiaa voi myöhemmin selvitellä esimerkiksi sisätautilääkärin vastaanotolla.