Valkopälvi eli toiselta nimeltään vitiligo on autoimmuunisairaus, jossa ihon normaalin värin antavat melanosyyttisolut tuhoutuvat, mikä aikaansaa valkoisten läiskien ilmaantuminen iholle. Mukana on todennäköisesti myös geneettistä periytyvyyttä, koska sairaus kulkee osalla sairastuneista suvuittain. Joillakin ihmisillä tilaan voi liittyä myös autoimmuunimekanismilla syntyneitä sairauksia, kuten diabetes, kilpirauhasen toiminnan häiriöitä sekä lisämunuaisen toiminnan heikkoutta, mutta on liitännäissairauksista huolimatta yleensä hyväkuntoisen ja muuten terveen ihmisen sairaus. Valkopälveä esiintyy noin 1-2% ihmisistä, ja sairaus todetaan useimmin ennen 40 ikävuotta.

Muutokset syntyvät yleensä nuorella aikuisiällä. Aluksi yksittäisiä läiskiä on eniten kädenselissä sekä kasvoilla, lähinnä suun ympärillä, silmien alueella sekä nenässä, mutta ne voivat myöhemmin levitä muuallekin raajojen alueelle sekä sukuelinten alueelle. Valkopälvi ei aiheuta valoherkkyyttä lukuun ottamatta muuta haittaa. Auringonoton välttämisen lisäksi muuta hoitoa ei tavallisesti tarvita. Vaaleat ihoalueet tulee suojata tehokkaasti auringonvalolta, koska melanosyyttien puutteessa se herkästi palaa ja altistaa ihosyövän syntymiselle.

Vitiligo-muutosten aktiivisen hoitamisen mahdollisuudet ovat rajoitettuja ja hoidoilla voi olla myös hankalia sivuvaikutuksia. Yleisimpiä hoitomuotoja ovat mietojen kortikoidivoiteiden käyttö kasvojen alueelle, jolla saattaa usean kuukauden viiveellä olla ihopigmentaatiota palauttavaa vaikutusta. Ongelmana kortikoidivoiteilla ovat kasvojen ihon oheneminen sekä ihomuutokset. Toisena hoitomuotona on lääkehoidon ohella annettava PUVA tai UVA terapia. Aktiivinen valkopälven hoito tulee harkittavaksi ihotautien erikoislääkärin tutkimuksen ja hoidonsuunnittelun perusteella.