Vaihdevuodet (klimakterium, kreikaksi kriittinen vaihe) merkitsevät suurta hormonaalista muutosta naisen elämässä. Niiden aikana kuukautiskierto pikkuhiljaa heikkenee munasarjojen hormonitoiminnan muutosten ja sammumisen takia. Hormonituotannon murrosvaiheessa estrogenituotanto vähenee, jonka seurauksena vaihdevuosioireina voidaan kokea erilaisia fyysisiä tuntemuksia, kuten kuumia aaltoja, sydämen tykyttelyä, hikoilua, limakalvo-oireita, ihon arkuutta ja punoittelua sekä päänsärkyä. Mielialaoireina voi esiintyä masentuneisuutta, ahdistusta, hermostuneisuutta, epätoivoisuutta ja itkuisuutta.

Viimeiset kuukautiset eli menopaussi tulee yleensä 51 vuoden iässä, mutta ne vaihtelevat yksilöllisesti 45–55 vuoden välillä. Menopaussin ajankohta noudattaa jossain määrin suvuttaista perimää. Premenopausaalisella ajalla tarkoitetaan vuosia ennen menopaussia ja postmenopausaalisella ajalla vuosia viimeisten kuukautisten jälkeen. Varsinkin premenopaussiaikana kuukautishäiriöt ovat yleisiä, koska hormonaaliset toimnnot pikkuhiljaa muuttuvat ja aiheuttavat epäsäännöllisyyttä. Suomea eteläisimmissä maissa kuten Keski-Euroopassa menopaussi tulee suomalaisia naisia aiemmin.

Vaihdevuosien hormonaalisten muutosten myötä syntyy eri kudosten kutistumista synnytinelimistössä (kohdun pieneneminen, kuivuminen, limakalvon atrofia). Muutoksilla on rappeuttavia vaikutuksia sydän ja verenkiertoelimistöön (valtimotauti, ateroskleroosi) ja luustoon (osteoporoosi). Muutoksia pystytään estämään mm. vaihdevuosien hormonikorvaushoidolla, jolla kuitenkin on omat, kuitenkin keskimäärin selkeästi pienemmät haittavaikutukset saavutettuun hyötyyn nähden. Näyttäisi kuitenkin olevan tarpeen käyttää pienintä mahdollista estrogeenikorvaushoitoa toivotun tavoitteen saavuttamiseksi rintasyöpärikin takia. Hormonikorvaushoidon suunnittelu ja toteutus menopaussi-iässä kuuluu kokeneen yleislääkärin tai gynekologin arvioinnin piiriin.