Alaraajojen suonikohjut ovat yleinen ilmentymä varsinkin keski-iästä lähtien kaikilla ihmisillä. Ne voivat ilmentää alaraajojen laskimoverenkieroon häiriötä tai sairautta, mutta usein suonikohjut syntyvät laskimoiden rakenteellisesta heikkoudesta eikä sairauden vakavuus aina korreloi ulkoisten suonikohjujen ilmenemisherkkyyteen. Tosin osalla suonikohjut syntyvät keskeisen laskimojärjestelmän läppärakenteen pettämisen myötä, jota seuraa usein alaraajojen turvotustaipumus sekä alttius kudosödeemalle ja säärihaavoille.

Useimmiten alaraajojen suonikohjut syntyvät pohkeisiin tai reisien alaosaan pinnallisina suurenemisina. Kaikilla suonikohjut eivät anna oireita, mutta tyypillisimmillään oireena on kiputuntemukset sekä särky laskimokierron häiriön merkkinä. Lieviä laskimoverenkierron häiriöitä voidaan tehokkaasti hoitaa tukisukilla, joita käyttämällä useimmilla ihmisillä oireet helpottavat. Jos suonikohjuihin liittyy alaraajaturvotusta, kudosturvotusta tai oireita säärihaavasta, tulisi säären laskimokierron tilaa arvioida ja tutkia vielä verisuonispesialistin vastaanotolla. Erilaisilla doppler-tekniikkaan perustuvilla kuvantamislaitteilla saadaan yleensä luotettava kuva alaraajojen laskimoiden virtauksesta sekä virtausongelmasta ja pystytään arvioimaan sille sopiva hoitolinja.

Käytännön lääkärin hoidon kannalta merkittävin hoitolinjan murros toteutettiin suonikohjujen hoidossa muutama vuosi sitten, jolloin avohoidon lääkäreiden aiempia hoitoonlähetyskäytäntöjä väljennettiin sairaaloiden tekemällä kiertokirjeellä. Nykyään lievät suonikohjuvaivat suositetaan hoidettavaksi yhä enemmän tukisukkahoidolla. Vasta selkeän verenkierrollisen sairauden uhkaamassa tilanteessa suonikohjuja on mahdollisuutta tutkia ja hoitaa julkisessa sairaalassa. Aiemmin suonikohjupotilaiden lähettämiskäytännöt julkiseen sairaalaan olivat lievemmät ja muutoksen seurauksena on ollut lieväasteisten pinnallisten suonikohjupotilaiden leikkausten painopiste on siirtynyt yksityiselle puolelle.