Selkärankareuma on pitkäaikainen alaselän niveliä mutta joskus myös alaraajojen niveliä tulehduttava reumaattinen sairaus. Sitä esiintyy yhtä paljon sekä miehillä, että naisilla, mutta jostain syystä vaikea-asteisemmat taudinkuvat kehittyvät selkästi miespuolisille potilaille. Sairauden saattaa laukaista infektiosairaus, mutta valtaosalla sairastuneista löydetään positiivinen perinnöllinen HLA-B27 kudosantigeeni. Selkärankareumaa hoidetaan hyvin pitkälle samoilla lääkeaineilla kuin nivelreumaakin.

Oireita selkärankareumassa esiintyy nivelreumaa vähemmän. Sairauden alku on usein oireistoltaan vähäinen. Ainoana oireena voi olla vain väsymystä, pientä lämpöilyä ja selkäkipuja. Yleensä aamuisin herätessä ristiselkä tuntuu jäykältä ja siihen voi liittyä myös alaraajaoireita. Päivän mittaan ristiselän jäykkyys yleensä hellittää. Selkärankareuman ristiselän jäykkyysoireet ovat analogisia nivelreumassa esiintyviin päkiöiden ja kämmennivelten aamujäykkyyteen ja arkuuteen. Selkärankareuman oireet ovat kuitenkin keskimäärin lievempiä ja sekoittuvat helpommin tavallisiin ja yleisiin selkäoireisiin. Ei ole ollenkaan harvinaista, että lieväasteisissa tapauksissa potilas on sairastanut tautia vuosia epäillen oireiden liittyneen normaaleihin ohimeneviin selkävaivoihin.

Niveltulehdusta selkärankareumassa esiintyy pääasiassa selkärangassa, mutta myös alaraajojen nivelissä. Mukana voi seurata silmienalueen tulehduksia. Selkärankareuma voidaan todeta potilaan kokonaisvaltaisella tutkimuksella, johon liittyy selkärangan jäykkyyden ja liikkuvuuden arvioiminen yhdistettynä koholla oleviin tulehdusarvoihin sekä selkärangan rtg-tutkimukseen, jossa on nähtävissä risti-suoliluunivelten tulehdusmuutoksia. Sairaus alkaa yleensä nuorena aikuisena ja kehittyessään sairaus voi johtaa merkittäviin työ- ja toimintakyvyn muutoksiin, minkä vuoksi aktiivinen hoito ja sairauden alkuvaiheessa omatoiminen lihashuolto ja ryhdin säilyttäminen ovat keskeisellä sijalla.