Prementruaalinen oireyhtymä muodostaa yhdessä kuukautiskipujen kanssa yleisyyden kannalta merkittävän kaksikon erilaisissa kuukautiskiertoon liittyvissä häiriöissä. Normaalisti naisen kuukautiskierto kestää keskimäärin 28 päivää ja kuukautisvuoto useimmiten 3-7 päivää. Prementruaalinen oireyhtymä alkaa usein kuukautiskierron 15 päivän jälkeen siinä vaiheessa kun munasarjasta irronneen munasolun hedelmöitystä ei tapahdukaan ja kohtu alkaa valmistautua poistamaan kohdun pinnallisen limakalvon kuukautisten muodossa. Joskus kuukautista edeltävät oireet tulevat vasta viikko ennen kuukautisia.

PMS on paljon tutkittu oireyhtymä, eikä sen kaikkia tekijöitä vieläkään täysin tunneta. Varmaa on kuitenkin se, ettei kyseessä ole psyykkinen pohjalta syntynyt oireisto, vaikka se sisältääkin sekä erilaisia psyykkisiä (ärtyneisyys, ahdistuneisuus, väsymys, itkukohtaukset,unettomuus) sekä fyysisiä (rintojen arkuus, vatsan turvotus, päänsärky, turvotukset) oireita. Oireiden ajatellaan liittyvän hormonaaliseen vaihteluun ja ovat hyvinkin erilaisia fyysisiä tai psyykkisiä tilanteita. Prementruaalisyndroomasta on tehty paljon tutkimusta, mutta oireiden yleisyyden määrittelyä haittaa se tosiasia, että niitä esiintyy jossain määrin miltei kaikilla lisääntymisikäisillä naisilla. Oireiden toistuvuus ja niiden aiheuttama haitta pitkälti määrittelevät, onko kyseessä PMS vai ovatko oireet osana tavallista kuukautisvaihtelua.

Oireiden monimuotoisuudesta johtuen niiden selvittäminen tapahtuu monesti oirepäiväkirjan sekä kuukautiskierron tietojen yhdistämisellä. Tietoisuus haettavien PMS- oireiden alkuperästä on tärkeää niihin sopeutumisen ja hyväksymisen kannalta. Käytännössä Prementruaalisyndroma voidaan todeta silloin, kun gynekologisessa selvittelyssä tilanne on muutoin normaali, eikä toistuvien oireiden taustalla löydy muuta elimellistä selittävää syytä toistuville intensiivisille oireille. Yleensä oireiston hoitona toimii jo edeltänyt asianmukainen selvittely ja tietoisuus oireiden alkuperästä ja tukevan hoitosuhteen ansiosta pärjätään usein ilman muita hoitoja. Vaikeissa tapauksissa on tarjolla hormonaalisia sekä muita lääkehoitoja, joilla voidaan vaikuttaa kuukausittaisiin oireisiin.