Parkinsonin taudin aiheuttaa aivojen tyvitumakkeissa sijaitsevien dopamiinhermosolujen tuhoutuminen, jonka johdosta syntyvät sairaudelle ominaiset lihasten liikehäiriöt ja lepovapina. Useimmiten Parkinsonin taudin aiheuttava perimmäinen syy ei ole selvillä, mutta joskus se syntyy muun sairauden (aivoinfarkti, myrkyt) liitännäisenä. Myös huumeiden käytön seurauksena on raportoitu parkinsonin oireiden syntymistä. Ilmeisesti osa taudista on perinnöllistä, eikä sitä voida ehkäistä tai seuloa millään hoidolla tai tutkimuksella etukäteen.

Parkinsonin taudin esiintyminen on kasvanut eliniän ennusteen kasvun ja väestön ikääntymisen tahdissa. Sairaus on suhteellisen harvinaisen alle 50-vuotiailla, mutta nousee jyrkästi saavuttaen esiintymishuippunsa 70 ikävuoden tienoilla. Alkuvaiheessa potilaalla esiintyy lihasliikkeiden häiriötä, vapinaa, lihasjännitystä, hitautta ja jähmeyttä. Sairaus diagnosoidaan neurologian erikoislääkärin vastaanotolla.

Sairaudelle on olemassa taudinkulkua hidastavaa lääkehoitoa, jonka ansiosta potilaiden oireita pystytään aiempaa paremmin hallitsemaan. Muina tukihoitoina toimivat fysioterapia, jolla pyritään vähentämään sairaudenkuvaan liittyviä lihasjäykistymiä ja tasapaino-ongelmia. Harvemmin joudutaan turvautumaan neurokirurgiseen hoitoon, jonka aiheena on lähinnä hyvin vaikea vapina tai pakkoliike. Omaehtoisella liikunnalla on parkinsonin taudin oireiden hoidossa tärkeä osa, koska se ylläpitää lihaskuntoa ja ehkäisee sairaudesta johtuvia jäykistymiä. Lääkehoidolla pyritään tyvitumakkeiden puutteellisesta toiminnasta syntyneen epätasapainon korjaamiseen lisäämällä dopaminergista aktiivisuutta.