TIA-kohtaus (transient ischemic attack) on valtimokovettumasairauden eli ateroskleroosin pohjalle syntynyt aivovaltimon alueen sairauskohtaus ja viimeinen varoitus ennen mahdollista pysyvää verisuoniperäistä aivokudoksen vauriota, aivohalvausta. Ohimenevässä aivoverenkiertohäiriössä oireet aiheutuvat aivoverisuonten verenkierron häiriintymisestä ja sitä seuraavasta hapensaannin vaikeutumisesta aivokudoksessa. Jatkuessaan kodostasolla tilanne johtaa hapenpuutteen johdosta iskemiaan eli kuolioon. Äkillisesti alkava TIA-oireisto vastaa siis syntymistavaltaan aivohalvausta, mutta tämä syntynyt häiriötilanne vielä helpottuu kudosten hapensaannin elvyttyä 24 tunnin kuluessa. Vaara ei ole kuitenkaan ohi, vaan merkittävällä osalla TIA-kohtauksen saaneita oireet voivat palata ja aiheuttaa pysyvän aivohalvauksen.

Altistavina tekijöinä sairaudelle ovat kaikki verisuonisairauksien riskitekijät, tupakointi, ylipaino, korkea verenpaine, koholla olevat sokeri- ja kolesteroliarvot, tulehdukset sekä alkoholin liikakäyttö. TIA-potilaan hoito on yhtä kiireellistä kuin aivoinfarktiinkin sairastuneen sairauden uusiutumisriskin ja toisaalta hoidollisesti otollisen tilanteen vuoksi.

TIA-kohtauksen tunnistaminen on terveydenhuollossa on tärkeää, koska hoitamattomana spontaani paraneminen on epätodennäköisempää ja johtaa yleensä vaihteleva-asteiseen halvaukseen. Oireen tunnistaminen mahdollistaa asianmukaisen verenkierrollisen lääkehoidon ja elämäntapamuutokset, jotka voivat olla välttämättömiä valtimosairauden pahenemisen estämiseksi.