Tyriä syntyy eri puolilla elimistöä. Yleisin aiheuttaja on tukikudosten synnynnäinen rakenteellinen heikkous, jossa tukikudos periksi antaessaan ja venyessään muodostaa tytärportin, jonka myötäisesti ontelomainen tyrä voi muodostua. Nivustyrä voi olla vain venyneen tukikudoksen muodostama umpipussi, tai sitten tyrän muodostaneen vatsaontelon paineen mukana tyräpussiin voi luiskahtaa ontelon elimiä. Tyräpussiin joutuessaan elinten verenkierto voi salpautua ahtaamman tyräportin aiheuttaman kiristyksen vuoksi, mikä käytännössä johtaa kivuliaaseen lihaskouristukseen ja lopulta verenkierron estyessä tyräpussiin joutuneiden elinten kuolioon. Osaksi tämän vuoksi eri puolilla elimistöä esiintyviä tyriä korjataan leikkauksella. Nivustyrä aiheuttaa lisäksi selkeää haittaa ja kipua esimerkiksi ruumiillisessa työssä, etenkin ponnistustilanteessa, jolloin vaiva usein saa alkunsa.

Nivustyrässä nivustaipeessa sijaitseva nivuskanavan seinämä voi venyttyä ja aiheuttaa vatsaontelon seinämän luiskahtamisen nivuskanavaan. Tyrä voi suurentuessaan ulottua aina kivespussiin saakka, jolloin nivustyrä on leikkauksella viimeistään hoidettava. Oireena nivustyrässä on ponnistuksessa syntyvä nivusseudun kipu ja pullistuma, joka helpottaa levossa tai makuulla. Nykyisin leikkauksella pyritään lujittamaan vatsanpohjassa tyräportin seutu niin, että paine nivuskanavaan hellittää.

Nivusseudun tyrät ovat melko yleisiä ja osa niistä syntyy perinnöllisen taipumuksen perusteella. Nivustyrää harvinaisempi on ns reisityrä, joka pyritään hoitamaan aina leikkaamalla kureutumisvaaran takia. Aiemmin nivusseudun tyrissä käytettiin hoitona tyrävöitä, ja niitä voidaan käyttää edelleen, joskin yleiskunnon salliessa tyrien hoito tapahtuu yhä useammin kirurgisesti.