Olen 29-vuotias ja terve nainen. Juhannuksena menin hoitajalle tutkituttamaan oikean korvani,joka oli jo pari viikkoa humissut. Mitään syytä tähän ei korvasta löytynyt,verenpaine ok ja flunssaa ei ollu. Humina vaan jatkui,välillä oli päivän tai pari pois. Eräänä aamuna heräsin ja nousin..pystyssä en meinannut pysyä,oksetti. Pystyssä ei voinut olla,maailma pyöri silmissä ja samantien vessaan. Lääkäri vaan totesi käydessäni polilla että: "siehän kävelet,mene kotia!" Tätä huimausta ja oksentamista kesti tämän yhden päivän. Jälkeen humina korvassa on jatkunut,mutta huimausta ei ole. Tänään korva alkoi soida tosi pahasti,mutta nyt sekin on mennyt ohi. Voiko tämä olla Menieren tautia vai jotain muuta? Täällä tk:seen on turha mennä,yksityiselle matkaa parisataa kilometriä...

Menieren taudissa esiintyy kyllä kuvaamiasi oireita, mutta tämänastisen perusteella ei voi kovin vahvoja oletuksia vielä tehdä. Oireiston perusteella on hyvin mahdollista, että kysymys on muustakin hyvänlaatuisesta korvaperäisestä häiriöstä (hyvänlaatuinen huimaus?), joka poistuu vielä ajan mittaan itsekseen (suurin osa tämäntyyppisistä vaivoista todennäköisesti rauhoittuu).
Kuitenkin jatkuessaan korvaspesialistin arvio voisi olla paikallaan,varsinkin,jos oireet jatkuvat syksyyn. Korvalääkärin käynnistä olisi eniten hyötyä, kun oireet olisivat päällä. Tällöin mahdollisen sairausdiagnoosin muodostaminen saattaisi olla helpompaa.
Kerroit matkaa yksityiselle vastaanotolle olevan runsaasti, joten asian järjestäminen tuskin onnistuu. Toinen vaihtoehto olisi käydä vielä omalla lääkärillä ja neuvotella oireiden pitkittymisen takia spesialistin konsultatiosta keskussairaalatasolla kiireettömänä tutkimuksena. Toivottavasti ongelmasi selviää!

Pään magneettikuvausta ei tarvitse pelätä ollenkaan millään lailla, tosi hyvä kun pääsit siihen !
Se ei koske ja kestää vain hetken.
Betasercistä ei "automaattista pelastajaa" kannata odottaa.
Itselleni diureetit (Diurex) ovat osoittautuneet parhaimmaksi kohtauksen estäjiksi
ja mahdollisimman suolaton ruoka.

Oma kuuloni toisesta korvasta meni aika tyypillisesti Menieren-oireyhtymän mukaan.
Muutaman vuoden kuluessa kuulo hävisi ensin ajoittain, ei koskaan palannut entiselle tasolle, kunnes meni lopullisesti yllättäen "yhtenä kirkkaana päivänä".
Omat kohtaukseni voivat tulla ihan milloin ja miten vain,
voimakas kohtaus äkkiarvaamatta tai pikkuhiljaa päivien myötä voimistuen.
Olen myös herännyt yöllä kesken unenkin menierekohtaukseen ja kun kohtaus on päällä, on ihan sama oletko vaaka- tai pystyasennossa.
Pystyasennossa tuskin pystyy kukaan olemaankaan kierrehuimauksen aikana, kun kohtaus on voimakas, mitään tasapainoa ei ole päällä.
Pitkällään sängylläänkin "maapallo pyörii ympäri".

Tätä on vaan kestettävä, aina kun se tulee, vaikka ensimmäiset kiertohuimauskohtaukset ovatkin niin pelottavia, että luulee kuolevansa.
Ei kuole ! Siinä on tämän epämiellyttävän taudin ainoa hyvä puoli, jos meneekin kuulo ja on kamalaa, niin tähän ei kuole !
Koittakaa kestää ! Kaikkeen oppii tottumaan !
Muitakin hankalia sairauksia ja kohtaloita on, ei Meniere ole ollenkaan pahemmasta päästä !
Ensi shokki kun menee ohi ja hankkii tietoa, alkaa huomattavasti rauhoittua, ei se niin kamala tauti olekaan !
Tärkeää on saada oikea diagnoosi eli päästä tutkimuksiin.
Epävarmuus lisää niin kauheasti huolta.
Kun asia on tutkittu, poissuljettu mahdolliset muut sairaudet "listalta",
ei tarvitse enää "luulla ja pelätä ties mitä".
Elämänlaatu paranee, kun "lakkaa luulemasta" ja hoitaa itseään oireita estävästi, eikä enää pelästy kuoliaaksi, vaikka kovakin kohtaus tulisi.
Itselläni on ollut kuutisen vuotta 2-3 päivää tai viikkoja kestäviä oireita, eri asteisina.
Se on sattumanvaraista ja kausiluonteista.
Aluksi oli todella vaikeaa, kun en tiennyt, mitä se oli.

Töihinkin oli vaikeaa soittaa olevansa sairas, kun mitään diagnoosia ei ollut.
Kävin 10 korventavaa vuotta kolmella korvalääkärilläkin ja noin 20:llä yleislääkärillä,
ennekuin yksi korvaspesialisti vihdoin viimein otti "asian omakseen", ymmärsi heti epäillä, että Menierestä saattaa olla kysymys ja sain lähetteet tutkimuksiin.
Kukaan sitä ennen ei ollut maininnut sanaa "meniere", enkä itsekään siitä ollut kuullut.
Rahaa ja hermoja paloi.
Nyt on alkanut tottua elämään Menieren kanssa, vaikka tinnituskin on jatkunut ilman sekunnin taukoa vuosikausia.
Kyllä se siitä ! Uskokaa pois !
Tsemppiä kaikille menierikoille !
Ei se koko elämää pilaa, vaikka joskus on hankalaa !
Se on vain yksi oireyhtymä muitten joukossa, sen kanssa oppii elämään.

Meniéren tauti ymmärtääkseni voidaan varmistaa vain kuulokäyrästä eli vasta siinä vaiheessa, kun kuulo sairaassa korvassa on riittävästi huonontunut. Itse sain "oikean" diagnoosin vasta 20 vuotta ensimmäisten kiertohuimauskohtausten jälkeen.

Haluaisin sen verran lisätä TriDocin kiitettävän asiallisiin ja tiheisiin vastauksiin, että kyllä menieerikolla muunkinlaista huimausta esiintyy kuin kiertohuimausta. Olo voi olla yleisen pöhnäinen, käynti kuin humalaisella ja tätä voi kestää monta päivää ilman kiertohuimausta.



Kuuroutumisestaan ja jatkuvasta tinnituksesta huolimatta korvat ovat samalla hyvin ääniherkät. Sitä oppii nopeasti välttämään meluisia paikkoja, elokuvateattereita, ravintoloita jne. Ajoittain on vältettävä television katseluakin. Keskustelu sujuu helpoiten pienessä porukassa.



Itselläni jatkuvaan tinnitukseen ja meniéren aiheuttamien kohtausten hyväksymiseen (tai sopeutumiseen) meni kolme vuotta. Pitkään pelkäsin nukkumaanmenoa, koska kohtaukset tulivat useimmiten öisin.



Nyt kun sairas korva on käytännössä kuuro, kohtauksetkin ovat suuresti vähentyneet. Kyllä tämän taudin kanssa voi elää, mutta tietyt rajoitukset on hyväksyttävä. Ja kohtauslääkkeitä (Stemetil, Pronaxen-suppo) on hyvä olla kotona.



Voimia kaikille ko. oireiden kanssa tsemppaaville!

Korjaus käyttämääni pahoinvointia estävää suppoon - tietysti Primperan (Pronaxen on särkylääke).

Jotta näin tällä kertaa. Ja nyt nukku,maan!

Hei! Kuulostaa ihan M-taudilta, jota olen sairastanut pitkään, mutta nyt eron jälkeen stressittömänä olen ollut noin vuoden ilman kohtauksia. Onko elämässäsi ollut tavallista enemmän paineita? Ota iisisti. Sitten: löysin silmiä harjoittamalla, lähes pakottamalla, oivallisen hoitokeinon pyörrytykseen: Kun kiertohuimauskohtaus alkaa, rauhoita itsesi tekemään silmilläsi 'vastaliikettä', siis pyörität niitä sinnikkäästi toiseen suuntaan. Minulla on kohtaus mennyt ohi, kun autoa ajaessa olen kohtauksen alettua pakottanut silmät tekemään vastaliikettä niin että katse kulkee ympyrää tien yli (onneksi oli suora tie). Kohtaus meni muutamassa minuutissa ohi!!! Jäljelle jäi vain lievä pahoinvointi. Kokeile tätä. Pärjäät varmaan pian mahdollisen M-taudin kanssa ilman sairaslomia ja pahoja kohtauksia. Kevätterveisiä!

Minulla todettiin menieren tauti 3 vuotta sitten.sitä ennen työskentelin kokkina,enkä saanut olla yksin töissä.kun tuli yhtä-äkkiä niitä kohtauksia.Jouduin lähtemääm kesken työvuoron useasti pois.Menin paikalliseen terveyskeskukseen ja sattui niin hyvin,että lääkärini oli perehtynyt tähän tautiin.Sain lääkityksen ja sen jälkeen ei ole ollut yhtään kohtausta(kävin myös korvalääkärillä)olen edellen samassa paikassa kokkina ja elän täyspainoista elämää.Minulle lääke vaikuttaa.kun muistaa nauttia ne säännöllisin ajoi.

hei, minkä lääkityksen sait?

sain noin kuukausi aikaa lääkitykseen betahistin orifarm 8 mg 3xpäivässä minulla alkoi vaikuttaa noin kahdessa viikossa enää ei ole tullut kohtauksia. tänä keväänä kohtauksia on ollut kerran viikossa kestäen kerrallaan noin kahdeksan tuntia lääkityksen aloitettua ei ainakaan vielä ole ollut. olen sairastanut menierietä jo kolmekymmentä vuotta. voisiko tässä olla ratkaisu pitemmän päälle toivon ainakin !