Malaria-loinen on ihmiskunnan suurimpia kuolleisuutta ja sairastavuutta aiheuttava sairaus varsinkin lämpimissä ja trooppisissa maissa. Malaria-loinen kuuluu itiöläimiin, jotka leviävät hyttysten välityksellä. Malariaa esiintyy tropiikissa enemmän sisämaassa ja maaseudulla, jossa riittävät kosteikkoalueet tarjoavat hyttysille ja loisille lisääntymismahdollisuuden. Tartunnan kannalta hämärässä ja yöllä liikkuvat hyttyset toimivat taudin levittäjinä. Päästyään ihmisen verenkiertoon loinen kulkeutuu ensin maksaan ja sitten punasolujen sisälle aiheuttaen lopulta punasolun hajoamisen. Malarialoinen lisääntyy sykleittäin, jossa tietyssä vaiheessa suuri määrä punasoluja hajoaa aiheuttaen tyypillisen malariakohtauksen. Siihen kuuluu vilutusta, sekavuutta, kuumeilua ja hikoilua. Malarian tunnistus voidaan tehdä verestä otettavasta pisaravalmisteesta.

Malariatartunnan estoon käytetään useaa lääkeainetta, joiden antama suoja ei välttämättä ole täydellinen resistentin malarian lisääntymisen myötä. Ehkäisevän malarialääkityksen kombinaatiot vaihtelevat jonkin verran maittain. Malarian estoon käytetyillä lääkeaineilla on lisäksi yksilöllisiä sivuvaikutuksia, mutta yleensä turistin viikkoja kestävällä lääkehoidolla on harvoin voimakkaita sivuvaikutuksia. Ehkäisevä malarialääkitys vähentää huomattavasti sairastumisriskiä malariaan.

Myös Suomessa on esiintynyt malariaa 1800-luvulla lähinnä rannikkoseudulla sekä 1944 vuonna muutaman tuhannen ihmisen sairastumisena. Tämän jälkeen kaikki Suomessa todetut vuosittaiset malariatapaukset (n. 30/v) ovat olleet turismiperäisiä. Tropiikin matkalta Suomeen kuumeisena palatessa on otettava huomioon malarian tai muu hoitoa vaativa trooppisen sairauden mahdollisuus, jolloin on syytä hakeutua heti sairaalapäivystykseen arvioitavaksi. Trooppisten tautien hoito on Suomessa keskitetty Auroran sairaalaan Helsingissä.