Lapsettomuudesta kärsiviä perheitä arvioidaan olevan vajaa viidennes hedelmöitysikäisistä, ja ongelma onkin sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti suuri. Lapsettomuuden määritelmänä voidaan pitää yli vuoden yrityksen jälkeen edelleen olevaa raskaudettomuutta. Lapsettomuus voi syntyä ennen yhtäkään raskautta tai yhden tai useamman raskauden jälkeen. Sen syyt voivat kohdistua tasapuolisesti sekä mieheen, että naiseen tai sitten molempiin. Kaikkien näiden kolmen vaihtoehdon mahdollisuudet ovat miltei yhtä tasaiset.

Naisella lapsettomuuden tavallisimmat syyt keskittyvät munasolun kehitykseen liittyviin häiriöihin. Näihin voivat vaikuttaa liitännäissairaudet, tavallisimmin kilpirauhasen vajaatoiminta ja ylipaino. Toinen merkittävä hedelmättömyyttä aiheuttava tekijä johtuu munajohdinvauriosta, joko rakenteellisesta poikkeavuudesta tai muun syyn aiheuttamana, esimerkiksi lantion tai synnytinelinten infektion aiheuttamana. Klamydia-sukupuolitauti on joskus merkittävässä osassa munatorviperäisen lapsettomuuden aiheuttajana.

Miesten lapsettomuuden syyt keskittyvät nykyisin sperman ja niiden sisältämien siittiöiden laadun heikentymiseen, kivesten erilaisiin häiriötiloihin ja laskeutumattomuuteen sekä kivesten suonikohjusairauksiin. Myös sairastetut infektiot kuten sikotauti saattaa aiheuttaa hedelmällisyyden alenemista. Lapsettomuustutkimukset ovat viime vuosina kehittyneet voimakkaasti, ja niitä suoritetaan sekä yksityisellä että julkisella puolella. Huolimatta huolellisista selvityksistä lapsettomuuden perimmäinen syy jää joka kymmenennellä tutkimuksissa olleista pareista epäselväksi.