Kihomatoa sanotaan myös sukkulamadoksi ja ne ovat varsinkin lapsilla melko yleisiä. Aikaisemmin tehdyissä kotimaisissa selvityksillä kihomatojen esiintyminen suomalaisilla lapsilla on arvioitu olebvan 3-5% tasoa. Maailman väestöstä puolestaan lähes miljardi ihmistä on kihomadon tartuttama, joten kyse on yleisestä loiskantajuudesta. Suuri osa kantajista on oireettomia. Kihomatojen esiintyminen ei liity varsinaisesti huonontuneeseen hygieniaan, mutta kihomadon toteamisen jälkeen tulee hävittämisessä olla tarkkana, koska häätö voi muuten olla vaikeaa kihomadon lisääntymismunien vuoksi. Kihomadon munat säilyvät pitkiäkin aikoja vuodevaatteissa.

Kihomato on keskimäärin muutamasta millimetristä reilun sentin mittainen ohuen läpikuultava, vaalea sukkulamato ja se elää paksunsuolen alueella siirtyen yöaikaan munimaan peräaukon suulle. Tahmeat munat voivat ärsyttää ihoa, jonka raapimisesta ne kulkeutuvat kynnen alle ja edelleen muihin lapsiin lelujen, koskettelun ym. välityksellä. Kihomatojen toteaminen voidaan selvittää peräaukon suulta otettavalla näytteellä tarvittaessa, mutta yleensä lapsen ilmaisemat kutinaoireet ja raapimajäljet peräaukon suulla ja pakarassa johdattavat oikeille jäljille.On hyvä tietää, etteivät kihomadot voi tarttua kotieläinten välityksellä.

Hoitona käytetään apteekista ilman reseptiäkin saatavia pyrviini tabletteja, joilla tulisi kerralla hoitaa koko perhe häädön varmistamiseksi. Samalla vaihdetaan vuodevaatteet sekä huolehditaan riittävästä käsihygieniasta. Pyrviini-hoito uusitaan vielä koko perheelle 2 viikon kuluttua ensimmäisestä hoidosta tuloksen varmistamiseksi.