Keltakuume sekoitetaan joskus keltatautiin, joka on kansanomainen nimitys maksatulehdukselle eli hepatiitille. Keltakuume on Afrikan tropiikin verenvuototauteihin, flaviviruksien levittämä virussairaus, joka leviää hyttysten pistosten välityksellä afrikkalaisessa viidakossa tai kyläyhteisöissä ihmisten keskuudessa, jotka eivät ole rokotettuja sairautta vastaan. Aiheuttaessaan epidemioita laajat kansanosat yleensä sairastuvat Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja kuolleisuus voi olla jopa 50% sairastuneista. Keltakuumetta tavataan myös Etelä-Amerikan trooppisilla alueilla. Kaikkiaan lasketaan keltakuumeen epidemia-alueilla asuvan vähintään 600 miljoonaa ihmistä.

Yleensä sairastuminen seuraa noin 3-5 päivää hyttysenpiston jälkeen, jolloin sairastuneella tyypilliset oireet muistuttavat alkavaa flunssatautia. Oireet yleensä pahenevat ja kehittyy kuumeilua, hikoilua, horkkakohtauksia, jotka jatkuessaan ja ilman riittävää hoitoa voivat johtaa koomaan ja kuolemaan. Myös sisäelinvaurioita maksan toimintakyvyn pettämisen lisäksi on raportoitu. Usein iho ja silmänvalkuaiset muuttuvat sairauden kehittymisen seurauksena kellertäviksi.

Keltakuumeeseen ei ole olemassa tehokasta parantavaa hoitoa, mutta rokotus heikennetyille keltakuumeviruksille antaa immuniteetin keltakuumetta vastaan, jolloin sairastuminen voidaan välttää. Keltakuumetta ei ole vielä tavattu Aasiassa, mutta leviäminen on pelättävissä ja sen estämiseksi rokotustodistuksiin kiinnitetään erityistä huomiota matkustettaessa Afrikasta muualle maailmaan. Matkustettaessa Afrikan tai Etelä-Amerikan trooppisille alueille tulee keltakuumerokotus hankkia. Tropiikin matkalta Suomeen kuumeisena palatessa on otettava huomioon malarian tai muu hoitoa vaativa trooppisen sairauden mahdollisuus, jolloin on syytä hakeutua heti sairaalapäivystykseen arvioitavaksi. Trooppisten tautien hoito on Suomessa keskitetty Auroran sairaalaan Helsingissä.