Kasvohalvaus on mahdollista syntyä karkeasti kahdella eri tavalla. Harvinaisempi muoto syntyy keskushermoston hapenpuutteeseen liittyen, jossa keskushermoston kasvohermoa ohjaava alue tuhoutuu tai vaurioituu. Vaurioituminen on yleisempää vanhuksilla muiden halvausten yhteydessä tai onnettomuuden seurauksena syntyvään aivovammaan littyen. Kerran tällä mekanismilla syntynyt halvaus on usein pysyvä. Keskushermoston alueen halvaukset syntyvät usein verisuoniperäisestä syystä, joko verisuonen tukkeumasta johtuvan hapenpuutteen seurauksena tai verisuonivuodon aiheuttaman hapenpuutteen seurauksena.

Yleisimmin kasvohalvauksen syy johtuu kasvohermon toiminnan häiriöstä. Keksijänsä mukaan Bellin pareesiksi nimetty kasvojen alueella kulkevan hermopunoksen halvaus on tärkein kasvohermon halvautumisen syy. Siinä vika tai oikosulku on siis kasvojen aluetta hermottavissa hermosäikeissä (hermojohdossa) eikä varsinaisesti aivokudoksessa. Bellin kasvohalvaus syntyy todennäköisesti hermosäikeiden jäädessä puristuksiin kallon luisesta kanavasta esiintullessaan ja puristusoireen hellittäessä hermokudoksella on hyvät mahdollisuudet toipua jälleen toimintakykyiseksi, mutta se vie yleensä aikaa kuukausia.

Bellin pareesista toipumisen ennuste on siis hyvä. Hermojohdon toipuminen yleensäkin lasketaan aina kuukausissa, koska se on hidasta. Toipumista edistää riittävä lepo ja stressin välttäminen. Noin vuoden kuluessa valtaosa on toipunut halvauksesta miltei normaalisti, kun kasvohermon "oikosulku" on helpottanut.