Julkisten paikkojen pelko on osa neuroottistasoisia eli lieväasteisia mielenterveyden poikkeamia ja häiriöitä. Julkisten paikkojen pelko on sosiaalisen fobian muoto ja kuuluu osana ns. pelkoneurooseihin. Siitä kärsivä henkilö kammoaa voimakkaasti paikkoja, joista hän ei pääse nopeasti tai huomiota herättämättömästi pois.

Pelot ovat tilanteeseen nähden ylimitoitettuja, ja ne saattavat laukaista paniikkityyppisen kohtauksen. Niitä voi syntyä missä tahansa julkisilla paikoilla tai suljetuissa tiloissa mutta erotuksena paniikkihäiriöstä ne syntyvät reaktiona julkisiin paikkoihin liittyviin sosiaalisiin tilanteisiin.

Hoito perustuu julkisilla paikolla syntyvän ahdistuksen lievittämiseen keskustelujen ja terapian avulla sekä lääkehoidolla. Sinänsä sosiaalisesti rajoittavasta oireesta on mahdollisuus oppia pois ja pystyä hallitsemaan tilannetta aiempaa paremmin. Haitallista pelkotilaa voi järkeistää, pohtia ja ymmärtää. Neuroottisuus ja pelkotilatkin ovat osa ihmisen luonnollista selviytymismekanismia, mutta tässä kapea-alaisessa tilanteessa ne toimivat liian tehokkaasti ilman reaalista vaaraa, jonka torjumiseen reaktiomalli on alunperin syntynyt.