Hamstring-lihaksiksi kutsutaan reiden takaosan suuria lihaksia (semimembranosus ja biceps femoris), jotka kiinnittyvät istuinluuhun ja vastaavat polven koukistuksesta. Niihin voi syntyä samanlainen lihasjänteen ja luun välinen kiinnityskohdan ärsytystila ja jänteen tulehdus kuin esimeksiksi tenniskyynärpäässä, joka aiheuttaa kroonistuessaan lihasten jännittymistä ja ja jatkuvaa kipuilua. Usein oireet provosoituvat polvea suoristaessa sekä pitkää istuutuessa.

Hamstring-oireyhtymän taustalla ovat usein toistuvat lihasten ja jänteiden rasitustilat, mikrotraumat ja lihasten pienet repeämät, jotka ”viestivät” elimistölle kiihokkeen lujittaa tukikudosta kasvattamalla lihassäikeiden sekaan tuki- eli fibroosikudosta. Elimistön vilpitön tarkoitus on vahvistaa lihasten ja tukikudoksen rakennetta tukikudoslisällä, mutta samalla se valitettavasti jäykistää ja kalkkeuttaa käytännössä reiden takaosan toimivaa elastista lihas-jännerakennetta.

Lopputuloksena on toiminnallisesti liian jäykkä reiden takaosan lihaskudosrakenne, joka aiheuttaa kaikessa alaraajan liikuttelussa kiristelyä, kipuilua ja istumiskipua. Valtaosassa tapauksista kehitys pystytään estämään riittävän monipuolisella ja ennaltaehkäisevällä voimistelulla ja venyttelyllä. Jo syntyneen hamstring-syndrooman hoito perustuu reiden takaosan lihasten rasitukseen ja venytyksiin kiinnikemuodostumien ehkäisemiseksi ja reisilihasten ja lonkan alueen elastisiteetin palauttamiseksi. Keskeisintä hoidossa on omaehtoinen jumppaharjoittelu, joka usein edistyy potilaan kokemana tuskastuttavan hitaasti. Hankalissa tapauksissa voidaan harkita leikkaushoitoa, jos lihasten väliin on syntynyt iskiashermoa painavaa sidekudosta.