Diabeteksen hoidon kulmakivi on hyvä verensokeritasapaino, johon voi vaikuttaa riittävällä liikunnalla sekä oikealla ruokavaliolla ja säännöllisyydellä. Hyvän verensokeritasapainon ylläpito on tärkeää verensokerin aiheuttamien hiusverisuonten muutosten ja vaurioiden vuoksi (mikroangiopatia). Tässä keskeisenä muutoksena ovat hiussuonten tukkeumat ja ahtaumat, jotka altistavat myös kudosvuodoille ja vaurioille. Munuaismuutosten syntyyn liittyy munuaiskerästen vaurioituminen, jonka seurauksena keräsen kyky toimia aiempaan tapaan puhdistavan seulana heikkenee. Valkuaisen erittyminen virtsaan (mikroalbuminuria), on ensimmäisiä havaittavia merkkejä munuaisen toiminnassa. Munuaissairauden varhainen havaitseminen mahdollistaa tehokkaan hoidon aloittamisen munuaismuutosten lisääntymisen estämiseksi.

Diabeettinen munuaissairaus kehittyy merkittävälle osalle diabetesta pidemmän aikaa sairastaneelle. Diabeteksen hoidon tehostuminen ja paraneminen ovat selkeästi näkyneet munuaissairauden ilmaantuvuuden siirtymisenä yhä myöhempään sairauden vaiheeseen ja määrällisesti nuoruusiän diabetesta sairastavilla munuaissairauden esiintyvyys on koko ajan tasaantunut. Sen sijaan aikuisiän diabeetikoilla (tyyppi II) diabeettisen munuaissairauden ilmaantuvuus on edelleen lisääntynyt, mihin on osaksi vaikuttamassa aikuisiän diabeteksen sairastajien eliniän pidentyminen sekä voimakas määrällinen kasvu länsimaissa. Munuaisvauriot kehittyvät hitaasti, mutta joskus munuaisten toiminnan pettäessä voidaan joutua dialyysihoitoon, jolla keinotekoisesti puhdistetaan elimistöä kuona-aineista. Dialyysihoitoa voidaan toteuttaa ns. hemodialyysin tai vatsakalvon (peritoneaalidialyysin) avulla odoteltaessa sopivaa mahdollisuutta munuaisensiirtoon.

Varsinkin munuaismuutosten alkuvaiheessa jo syntyneitä muutoksia parantaa ja ennaltaehkäisee verenpaineen ja verensokerin hyvä tasapaino sekä valkuaisainepitoisen ravinnon sääntely, riittävä liikunta ja elintapojen kontrollointi. Kohonnutta albumiinineritystä virtsaan seurataan säännöllisin virtsakokein, koska sen erittymisen taso kuvastaa epäsuorasti munuaisvaurioiden etenemistä ja kehittymistä. Myös kreatiniini-arvo, joka normaalisti on ihmisellä alle 120, antaa noustessaan tietoa sairaudesta. Tilanteen kehittyessä voidaan suosittaa myös koepalan ottoa munuaiskudoksesta suorittaen sen paikallisesti ohuella neulalla ultraääniohjauksessa.