1-tyypin diabeteksesta käytetään nimitystä nuoruusiän tai lapsuusiän diabetes sairastumiseen viittaavan ikäryhmän mukaan. 1-tyypin diabeteksesta käytetään nimitystä diabetekselle, joka syntyy useimmiten ennen 30 ikävuotta. Tämän jälkeen vanhuusiän diabeteksen esiintyminen pikkuhiljaa lisääntyy. 1-tyypin diabeteksessa elimistön immuunijärjestelmä kääntyy itseään vastaan tuhoamalla haiman insuliini -hormonia tuottavia b-soluja. Varmuudella syytä ei tiedetä, miksi näin tapahtuu. Aiemmin on epäily mm. immunisoitumista maidon proteiineille, mutta virusperäinen syy on tällä hetkellä todennäköisin tekijä sairastumisen taustalla. Diabeteksen sairastumisen alttius periytyy, mutta sen puhkeaminen edellyttää vielä ulkoista tekijää, kuten virusinfektiota tai muuta syytä.

Insuliinintuotannon loppuminen on nuoruusiän diabeteksessa pysyvää. Sairauden puhkeamisen jälkeen potilas otetaan yleensä sairaalaan joksikin aikaa elimistön sokeriaineenvaihdunnan tasapainotusta ja hoidon ohjausta varten. Nuoruusiän diabeteksen hoidon perustan muodostaa aina lyhyt- ja pitkävaikutteinen insuliinihoito. Insuliinihoidon aloituksen jälkeen haiman toiminta voi joissakin tapauksissa elpyä 6kk- 2 vuoden ajaksi, mutta toipuminen on väliaikaista ja insuliinihoidon pistoshoidon tarve myöhemmin pysyvä. Suomessa on noin 40 000 insuliinihoitoista 1-tyypin diabeetikkoa.

Nuoruusiän diabeteksen insuliinihoidon lisäksi sairauden menestyksellinen hoito vaatii riittävää liikuntaa ja pysyviä ruokavaliomuutoksia, joita muidenkin ei-diabeetikkojen tulisi noudattaa pysyäkseen terveinä. Ruokavalio perustuu kasvisvoittoiseen hiilihydraattikontrolloituun koostumukseen. Tavoitteena on kokonaishoidon avulla saavuttaa mahdollisimman lähelle normaalia oleva verensokeritaso. Sitä seurataan säännöllisesti useamman kerran vuodessa otettavilla paastoverensokerin sekä ns.pitkäaikaisen sokeripitoisuuden (B-HbA1C) määrityksillä.