Stressin voidaan katsoa syntyvän yksilön ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta, johon ihminen aina reagoi oman elimistönsä vastavaikutuksella. Jos vuorovaikutustilanne koetaan jotenkin kielteisenä tai syntyy epämiellyttävä tilanne, on sillä taipumus aiheuttaa stressiä. Tällöin ihmisen sympaattinen hermosto sekä aivolisäke aktivoituvat valmistaen elimistöä ”taistele ja pakene”-reaktioon. Tämä tarkoittaa elintasolla erilaisia valmiustilamuutoksia, jossa mm. sydämen syke kiihtyy ja verenvirtaus tärkeille elimille kuten lihaksille lisääntyy hormonitoiminnan aktivoiduttua.

Stressi on hyödyllinen ominaisuus, kun on tarpeen selviytyä äkillisestä hankalasta tilanteesta. Pitkään jatkuessaan stressitila kääntyy elimistöä vastaan ja heikentää ihmisen vastustuskykyä, nostaa sydämen verenpainetta ja lisää sydänsairauksien ja muiden kroonisten sairauksien riskiä. Jatkuvassa valmiudessa oleva elimistö ikään kuin polttaa itsensä loppuun kehittäen erilaisia stressin synnyttämiä fyysisiä sairausoireita, kuten koholla oleva verenpaine, närästys, rytmihäiriöt sekä migreenitaipumus.

Stressioireita pyritään usein lievittämään epäterveellisellä ja käyttäytymisellä (tupakointi, alkoholi, rasvainen ruoka), jolla yritetään alitajuisesti saada helpotusta joskus pitkäänkin jatkuneeseen tilanteeseen. Tällaisiksi käyttäytymismuodoiksi voidaan hyvin katsoa esimerkiksi säännöllinen viikonloppujuominen, ketjupolttaminen tai ylensyönti. Satunnaisesti suoritettuna tällainen käyttäytyminen saattaa hetkellisesti helpottaa oloa, mutta pahentaa stressiä toiminnan säännöllistymisen myötä. Oikeasti stressitasoa pysyvästi alentavat säännöllinen ja stressiä purkava liikunta, erilaiset harrastukset sekä hyvät ystävyyssuhteet. Tärkeätä olisi korjata stressitasoa nostava tekijä, mikä vapauttaisi energiaa ei-toivotun käyttäytymisen korjaamiseen oikeille terveyttä edistäville raiteille.