Selkäkipu Oire

Tietääkö kukaan, miten särkylääkkeitä tulisi syödä, että ne vaikuttaisivat? Pitääkö särkylääkkeitä ottaa säännöllisesti kuurina vai voiko ottaa vain sillloin kun kipua tuntuu?

Särkylääkkeitä voi ottaa ja käytännössä nautitaan tilanteissa, jossa kipu tai särky yllättää ja niitä voidaan hyvin käyttää pelkkänä oireenmukaisena ja tilannekohtaisena lievittävänä lääkityksenä. Pitkittyneissä kipu-ja tulehdustiloissa säännöllisesti otettuna särkylääkkeestä tosin voi olla enemmän hyötyä tulehduksen vähentämisessä kuuriluontoisesti nautittuna, esimerkiksi 7-10 pvän kuurina samaan tapaan kuin antibioottikin, mutta antibiootin kaltaista kuuriluontoista TARVETTA tähän ei ole samalla tavoin. Tällaisi kroonisia kiputiloja ovat erilaiset jännetulehdukset, jänteen kiinnittymiskohdan tulehdukset ja muut tuki-ja liikuntaelimistön tulehdukselliset kiputilat. Samoin leikkauksenjälkeiseen kovaan kipuun kuuriluontoisesti nautitusta kipulääkityksestä on yleensä apua ja se estää myös pahoinvointia. Sivuvaikutuksena on muistettava vatsan ärsyyntyminen, joka voi olla este tällaiselle kuuriluontoiselle käytöle.

Kärsin nikaman liukumasta selässäni ja se aiheuttaa myös iskiaskipua, joka säteilee oikeaan jalkaani. Olen käyttänyt särkylääkkeenä Parasetamol-nimistä lääkettä ja se on ainoa, joka ei aiheuta ongelmia vatsan limakalvolle eikä muutenkaan anna muita oireita. Koeta tätä lääkettä. Onnea.

Hyvä huomio! Parasetamoli ei ärsytä vatsan limakalvoa samalla tavalla kuin sen tekevät tavalliset särkylääkkeet. Särkylääkkeitä käytetään tätä nykyä varsin paljon ja osalle ihmisistä voi käytön seurauksena syntyä vatsan limakalvon ärsytystä, vatsakatarria, ja pahimmassa tapauksessa jopa vatsahaava. Usein vatsa varoittaa ärsytys-ja kipuoireilla, jolloin on syytä hillitä tavallisten särkylääkkeiden käyttöä. Jos kärsii kroonisista vatsakatarrioireista, on syytä käyttää vatsaa ärsyttämättömiä lääkeaineita!

Hei, kävin eilen ortopedin vastaanotolla. Minulle tehtiin sinne lähete 6 kuukautta sitten ulostusinkontinessin sekä selkäoireiden takia. Tämä ortopedi sanoi 10 min. vastaanoton aikana, että minulla ei ole selässä mitään vikaa, silti.... Minulle on tehty selän MRI vuonna 2002,jolloin todettiin CV-CVI-välissä lieväasteinen discusprotruusio, TH VI-nikamassa kompressimurtuma sekä LIII-LV- väleissä discusdegeraatiota. Sekä lanneranka kuvattu 2008 ja siinä on korostunut lordoosi sekä alimmissa TH nikamissa voimakkaat reunakielekkeet. Selkäni kipuilee kovasti, 10 min. lenkin jälkeen puutuu alaselkä ja vasen jalka, oikeaan jalkaan tulee kymmeniä kertoja päivässä sähköiskumaisia kipuja, jotka menevät alaselästä aina varpaisiin asti. Sitten jos istun vähänkin kierossa, esim. sohvalla kipeytyy oikea kylki ja kun siitä oikaisen itseni tulee keskiselästä sähköiskuja oikeaan kylkeen. Sitten niskani on jatkuvasti todella kipeä ja kun käännän sitä oikealla, niin silmissä huippaa ja tulee huono olo. Molemmat kädet puutuvat sekä päivällä, että yöllä. Minulla onkin yöksi rannetuet puutumiseen. Hiusten laitto on jo hankalaa ja pyykkien ripustaminen. Olen myös 10 vuotta kärsinyt vasemman puolen halvauskohtauksista ja näiden alkaessa ja aikana minulla on kova niskakipu. Mutta nyt ortopedi sanoi, että ko. kuvissa ei ole mitään näkyvissä, eikä oireet johdu selästä, vaan ruuansulastuskanavasta ja laittoi lähetteen vatsatautien polille. Lopuksi sain kuitenkin vielä ajan uuteen MRI-kuvaan, mutta lääkäri vielä painotti, ettei siellä mitään ole. Enkä saanut uutta aikaa kuvauksen jälkeen vaan minulle tulee ainoastaan selvitys paperilla. Olen sairastunut vuonna 1999 ja oireet vain pahenee.....Onko kellään mitään hyvää konstia, jolla selviytyisin tulematta hulluksi tässä pompotuksessa?

Tervetuloa joukkoon. Älä anna periksi!!! Minulla on vielä valitusjutut kesken, sairastuin masennukseen,kun yritin sinnitellä huonokuntoisena töissä, sitten menetin työni (olin liikaa sairauslomalla, niin pätkätyöt loppuivat), viimeisintä sairauslomaa ei Kela hyväksynyt, jouduin luopumaan asunnosta ja maksamaan myynnistä kaikki säästöni. Odotan ihmettä, jumppaan, liikun ja itken. Toivottavasti sinulla sujuu paremmin.

t. Yksin elävä ihmeenodottaja : )

Kiitos vaan. Mä oon kans työkyvyttömyyseläkkeellä kolmatta vuotta. Olen kans harrastanut kaikenlaista, ennen sairastumista pyöräilin aina työmatkat 12 km/suunta, lenkkeilin säännöllisesti, tanssin vatsatanssia, kävin uimassa. Nyt en voi ajaa pyörällä kuin pienen matkan, tanssia en enää voi, se rasittaa liikaa ja saan halvauskohtauksen, uiminen on hankalaa, kun vasen käsi puutuu ja niska kipeytyy. Kokeilin vesijuoksua, mutta uimahallin jälkeen ambulanssilla sairaalaan halvauksen takia. Nyt vain käyn pienellä, korkeintaa ½ tunnin lenkillä, kerran pari päivässä, vaikka jalka puutuukin.Sairastuin 39- vuotiaana ja se minusta on kokoajan ollut niin uskomatonta, että miksi ei tosissaan yritetä työkuntoon takaisin, vaan pompotetaan ja pompotetaan. Odottavatko lääkärit sitä, että ihminen on niin huonossa kunnossa, että ei tarvitse enää sanoa, kuin että ei enää voida auttaa ja olisit tullut ennemmin. Minäkin olen kokoajan hokenut lääkäreille, että haluan takaisin työelämään, mutta esim. fysiatri viime kesänä sanoi, että "ei me sinua enää työkykyiseksi saada, mutta tee elämäsi niin helpoksi kuin vain voit". Ei paljon lohduttanut, itku siinä meinas päästä. Kaikki sukulaiset ja ystävät ihmettelevät, että kuinka olen pysynyt järjissäni, ja ihmettelen sitä itsekin. Ehkä se on auttanut, kun on perhe....mies ja lapset, jotka vie aikaa ja on pakko niinkuin jaksaa..... Mutta, nyt kun lapset on aikuisia ja tulee toimeen omillaan, niin pelkään, että masennun. Vaikka ei kai sille sitten mitään voi.

On tärkeää, että olet huomannut oman perheen kanssa toimimisen parantaneen toimintakykyäsi ja auttamaan olemalla elämässä mukana! Lapsesi tarvitsevat onneksi edelleen tukeasi aikuistuttuaankin ja huomiota voi kohdistaa myös muuhun sosiaaliseen toimintaan. Tärkeätä on olla yhteydessä muihin ihmisiin tavalla tai toisella, oli se sitten auttamistyötä tai vain seurustelua, kerho-tai järjestötoimintaa. Meille jokaiselle on tärkeätä kokea itsemme merkityksellisiksi. Yhdessä on mukava olla! Hyvää kevään jatkoa!

Mistä mahtaa johtua rintarangan jäykistyminen (pienet tukilihakset mahdollisesti). Helmikuun alusta niska meni aivan jumiin, kesti useamman viikon pahana ja oireilee vieläkin, jumahtaa esim. kun venyttelee. Nyt on rintaranka oireillut maaliskuun alusta. aamyöisin täysin jumissa ja liikkuminen vihloo pitkin päivää. Tai saattaa jäykistyä yhtäkkiä. Liikunta ei ole helpottanut - päin vastoin. Täydellä levollakaan ei ole vaikutusta, jumittaa edelleen. Tulehduskipulääke helpottaa oloa.
Fasettilukkokin oirteilee taas, mutta sen kipu on täysin erilaista.

Rintarangan jäykistyminen voi johtua traumasta(esim. isku kaatumisen yhteydessä), yksipuolisesta käytöstä(istumatyö), liian vähäisestä käytöstä, kovasta- normaalista poikkeavasta rasituksesta tai jostain sairaudesta.

Yleisin syy on liian vähäinen käyttö, mikä tarkoittaa, että rintarankaa ei pyöristellä, ojennella, taivutella. Hengästymistä aiheuttava liikunta on myös hyvää mobilisaatiota rintarangalle. Venyttely on tärkeää samoin kuin koko selän kokonaisuuden huoltaminen. Vähäinen käyttö aiheuttaa myös lihasten heikkenemistä, mikä heikentää alueen liikkuvuutta ja tukea entisestään.

Jäykistymisen poistamiseksi on tärkeää valita oikeat liikkeet, oikeassa suhteessa. Niin kuin kerroit vääräntyyppinen aktivoiminen pahentaa tilannetta ja syö harjoitteluiloa entisestään. Oikeilla liikkeillä ja käytön tehostuksella suurin osa rintarankaongelmista saadaan poistumaan.

Kiitos vastauksesta ft-Marko. Tuo keväinen jumi alkoi maanatai aamuna yhtäkkiä. Olin ed. päivänä ollut avantouinnilla (jota harrastan säännöllisesti). Muutenkin uin valmennusryhnässä pari kertaa viikossa ja harrastan myös punttisalia ja vatsatanssia. Työ tosiaan on istumatyötä. Onneksi nuo pitkäaikaiset jumit eivät ole uusineet - tosin fasetti oireilee silloin tällöin. Liikun siis säännöllisesti, tosin noita pyöristelyjä ja taivutuksia voisi olla enemmänkin.

Hei!
Olisin kysellyt kokemuksia tällaiseen krooniseen selkäkipuun liittyen. Itselläni on ollut ehkä kymmenisen vuotta varmaankin istumatyön aiheuttama kipeytymä yläselässä tuossa vasemman lavan ja rangan välissä. Kipu on siellä aina, mutta ei juuri koskaan ns häiritsevä eli ei estä töitä tekemästä, nukkumasta tai urheilemasta.
Tähän liittyy sellainen kokemus josta olisin kysellyt, eli kun kokeilen sormella selkänikamaa kipualueen kohdalta, vasemmalla puolella se selkeästi sormella tuntuva rangan kyhmy on ajoittain käsittämättömän arka, eli löytyy sellainen selkeä kipupiste. Oikealta puolelta vastaavasta kohdin ei sellaista tule edes kovasti painamalla.

Jossain vaiheessa totesin että suunnilleen siitä kohdin painamalla kipu ikään kuin puutui sieltä lavan juuresta.

Nyt on samanlainen piste tullut alaselkään ja alkoi vähän huolettaa että mistähän se oire tulee. Alaselkään se tuli samaan kohtaan osapuilleen mihin selkäydinpuudutuksen neula pistettiin pari kuukautta sitten. Voiko puudutusneula aiheuttaa jonkun jälkioireen?

Tuskin puudutusneula pystyy aiheuttamaan tämäntyyppistä mainitsemaasi jälkioiretta ja siihen todennäköisempää syytä/selitystä kannattaa hakea muusta lihas-jänneperäisestä syystä ensisijaisesti. Staattinen lihaksiin kohdistuva rasitus voi pahetessaan aiheuttaa kuvaamaasi pistemäistä puudutavaa kipuilua. Lopullinen syyn selvittäminen vaatii kuitenkin lääkärin/fysioterapeutin / osteopaatin selvitystä. Kuvaamasi tilat ovat melko yleisiä ja harmillisia vaivoja, jotka usein liittyvät kroonisiin lihas-jänneoireisiin (erilaiset lihasten jännitystilat/ lihasten tulehdusärsytysoireistot)

Hei Helena ja kaikki huonosta selästä kärsivät, - ja miksei muutkin, joilla on kipuja ! Muiden kremppojen ohella (eturauhassyöpä, nivelrikko ja taipumus myös talvimasennukseen)on myös selkäni ollut jo 20-30 vuotta kovin hankala. Viime joulun aikoihin ostin tuon "fakiirimaton", joka on ollut viime aikojen hittituote. Olen käyttänyt sitä päivittäin, enkä voi nyt olla muillekin sitä kehumatta ! Itsestään täyttyvän ohuen ilmapatjan päälle laitan tuon maton,-sitten paita pois yltä, - siis yläkroppa paljaana, asetun sen päälle makaamaan. Pään alla on hyvä olla tyyny.
Makailen siinä parikymmentä minuuttia kerralla, ja silloin tällöin keinutan hieman vartaloa vuoroin vasemmalle ja oikealle. Matto ulottuu juuri sopivasti häntäluun kohdalta hartioitten tasolle saakka. Hämmästyttävä vaikutus, - en olisi uskonut, mutta pakko on nyt , kun on sen kokenut. Kyllä nuo "akupiikit" ovat tehokkaita, eikä niitten päällä makoileminen tunnu ollenkaan pahalta. Olisi kiva kuulla muitten käyttäjien tuntemuksia.

Minulla myös hyvät kokemukset fakiirimatosta,vaikka se ei poistakaan kipuja kokonaan,mutta kun on esim.kulumavikoja eihän niitä millään enää saa kivuttomiksi,mutta matto rentouttaa sekä auttaa verenkiertoon sekä lieventää kipuja,makaan samoin kuin sinäkin ja meneee monesti tuntikin,jos hyvältä tuntuu olo, huonoa tunnetta ei ole koskaan ollut,mutta kaikille tämä ei suinkaan sovi,joten kokeilla kannattaa minunkin mielestäni,tuolla Juttutuvalla on tästä käyty keskusteluja aikaisemmin,kokemuksia on ollut monilla.Kiva että olet saanut tästä apua sinäkin,jatketaan samaan malliin.Hyvää jatkoa sinulle ja rentouttavaa makoilua !

Kyllä meillä monella on kokemuksia fakiirimatosta. Myös minulla, pelkästään myöneisiä. Kuten Rituli jo kirjoittikin, aiheesta enemmän löytyy Juttutuvan puolelta.

Pitänee minunkin pyystää tyttären matto lainaa. Nyt hän on viimeisillää raskaana, eikä koe mattoa hyvänä.

Moi. Mulla sappikivet oireili noin. Ei edes vahvat kipulääkkeet auttaneet. Kohtaukset kestivät puolesta tunnista kuuteen tuntiin ja tulivat vain silloin tällöin. Jopa oksentelin jne. Lähes kolme vuotta laukkasin lääkäreillä ja millon muka närästi jne ennenkuin yksi lekuri laittoi ultraääneen ja hoitaja jo heti huomasi että sappikiviähän siellä ja siitä jonkun ajan päästä leikkaus, pieni sellainen.

Sinun kipusi tuntuu olevan,todella sietämättömät ja muuta en osaa sanoa,kuin että olisi varmasti parasta mennä päivystykseen,tai mihin nyt pääsee pikaisesti,jos kivut eivät hellitä.Eihän tuollaisen kivun kanssa,ole hyvä olla ja apua on saatava ja selvyys,tulee vaan ammatti auttajilta.Voimia sinulle ja jaksamista !

Hienoa että pääsit kivuista eroon,mikäs sen parempaa kuultavaa...hyvä..))

Mä kävin itse noin 4 kertaa päivystyksessä noiden sappikivien takia. Itsellä oireet olivat samantapaiset eli hieman erityyppiset kuin sappikivitaudissa yleensä. Mulla tuli noita kohtauksia 0-4 kertaa kk:ssa tosiaan lähes 3 vuotta. Päivystyskäyntien lisäksi kävin lääkärillä tk:ssa ehkä puolen vuoden välein. Lisäksi varmaan epäilyskynnystä nosti että olin silloin vain n. 25v eli nuori saamaan saapikivitaudin. Leikkauksessa kirugi poisti yhden peukalon kärkijäsenen kokoisen kiven. Ja sen jälkeen jo 6 vuotta ilman vaivaa.

Sappikivut yleensä tuntuvat oikeankylkikaaren alla ja siitä kiertyvät selän puolelle, mutta jokaisella taitaa olla omanlaiset kivut, mulla meni kyllä noin ja litalgiinillä kivut laukesivat.

Mullakaan ei auttanut kuin litalgin, ja ei niihin oikein muu autakaa kipulääkkeistä kunnolla.

Kyllä litalgiinillä kivut löysäsi, päivän makailin päivystyspolilla ja laitettiin lääke lihakseen.

Tosta alotusviestistäsi ei nyt selviä, sattuuko ylä- vai alamahaan. Näemmä muut on ajatelleet, että ylämahaan, kun kerran sappivaivoista puhutaan.

Saattaa olla, että on pohjukaissuolessa jotain. Myös ärtynyt suoli saattaa oireilla noin.

Itse sain aimmin todella kivuliaat oireet puhdistuskuurista, jota kokelilin. Siihen ei auttanut kunnolla edes litalginpiikki polilla. Lääkäri oli varma, että oli sappivaivaa. Kun sitten ultrattiin, löytyi ihan nätti sappi ja maksa eikä mitään vikaa.

Suositteli sitten lääkäri tähystystä ja ensivavuksi Gavisconia. On sellaista vatsahappolääkettä. Lääke auttoi, ei tarvinnut tähystää - taaskaan. Arveli lääkäri, että todennnäköisesti on pohjukaissuolessa jotain tulehdusta, jonka aiheutti se Bioteein puhdistuskuuri.

Hei! Mistäköhän johtuu, että kovista selkäsäryistä kärsivää voidaan tk:ssa pomputella vuositolkulla ja määräillä kipuihin Panacodia, Tramalia tms. Näistä kummastakaan lääkkeestä en ole ikinä saanut joidenkin niitä käyttäneiden kuvailemia euforisia oloja tai muuta. Joka kerta vuosien ajan sanoin lääkäreille, että eivät auta kipuihin. En saa käyttää tulehduskipulääkkeitä sairastamani haavaisen paksusuolen vuoksi. Otin sitten yksityisen lääkärin, joka näki jo paljaalla silmällä että selkä on joka suuntaan vääränlainen. Röntgenissä tuli sitten vahvoja viitteitä selkärankareumasta, epäily välilevyn pullistumista, jotain luusiltoja oli ja paikoin etenkin suoliluun seutu vaikutti tulehtuneelle. Ja lähete magneettiin, johon nyt siis odotan pääsyä.



Sairastan myös narkolepsiaa, johon käytän piristeitä. Tämä oli este sille, että minulle ei voitu edes yöksi määrätä jotain Tramalista vahvempaa lääkettä(esim. Temgesic tai Oxycontin). Vaikka minulle hyvä yöuni olisi kaikki kaikessa. Sain lähetteen toiselle Suomen parhaista narkolepsia-asiantuntijoista, joka totesi että mitään estettä ei ole vahvoille kipulääkkeille narkoleptikoidenkaan kohdalla. Lisäsi, että narkoleptikoilta on tutkimusten mukaan todettu puuttuvan se "palikka", joka aiheuttaa riippuvuutta esim. piristeisiin tai noihin vahvoihin kipulääkkeisiin.



Tästä käynnistä huolimatta olen edelleen siinä pisteessä, että viimeisenä oljenkortena vetelen esim. Tramaleita 4 kertaa yli maksimiannoksen, vaikka ei edes auta. Mutta epätoivoinen tarttuu siihenkin kun ei muuta ole. Haittavaikutuksia näistä on ollut, mutta silti en saa edes öiksi vahvaa kipulääkettä. Nytkin selkäni on aivan tulessa, olen ottanut 3 150mg tramadol retardia. Tänään sain jonkun laastarin, Norspan, mutta tarkistan sen ensin omalta reumapoliltani huomenna.

Millainen lääkäri, vaikka nähtyään että toinen on tuskissaan ja tietää että hänelle yöuni on jopa tavallista tärkeämpää, on kiinnostunut vain siitä että ei tule kirjoitetuksi ns. huumereseptejä. Minä kun en saa esim. ajaa autoa kuin ns. huumepäissäni, l. piristeiden kanssa.



Suomi on sairas maa, ja sairaudet näyttävät alkavan jo tohtoritasolta..



No, ehkä olen hätäinen kun on vielä magneetti käymättä selkään liittyen, sekä jokunen viikko sitten otetun selkäydinnestenäytteen tulokset tulematta. Mutta miettikää mikä kierre: narkoleptikon luonnonmukaisin ja ensimmäinen tehtävä asia on varmistaa hyvä yöuni. No ei varmistu näillä kivuilla. Ja kun nukun huonosti, käytän piristeitä varmasti enemmän kuin mitä muutoin käyttäisin. Kierre on valmis. Kierre, jonka katkaisuun ei tarvita kuin kokonaiskuvan näkemistä. Mutta kun hoitokin on hajautettu: reumaa Raumalla, narkolepsiaa ja colitista Porissa. Terveyskeskuksessa mennään yleensä näiden yksiköiden selän taakse, vaikka heidän käytännön yhteistyö on kokemukseni mukaan varsin kehittymätöntä.



Sain Kelalta kyselyn miksi olen käyttänyt tiettyjä kipulääkkeitä liikaa. Vastasin niin kuin asia on: otan lääkettä tarvittaessa, ja sen sitten kerron lääkärille myöhemmin kun menen reseptiä uusimaan. Lisäsin myös, että ei voi olla minun vikani jos lääkärit eivät välitä potilaan kivuista vaikka tämä vetelisi viimeisenä oljenkortenaan kipuihin jopa vaarallisia annoksia miedompia kipulääkkeitä. Sitten ihmetellään, että on tullut niistä riippuvaisiksi. Miten voi tulla riippuvaiseksi jostain, joka ei edes toimi?



Laittomasti olisin jo nukkumassa, edellyttäen että tuntisin jonkun keneltä ostaa edes yötä vasten toimivaa kipulääkettä. Mutta eikö ole sairasta, että lääkärit ajavat edes ajattelemaan tällaista vaihtoehtoa? Se on lisäksi melko vakava rikos. Kipupolillekaan en ole TK:sta lähetettä saanut, kun on ollut niin kiirettä siellä.



Ihan annoin tulla kun sattuu sillai sopivasti..... Mutta olisin kiitollinen kaikesta pienestäkin vihjeestä tms., että mitä minun tulisi tehdä. Kiitos!

Toivottavasti pääset pian sinne mri:n. Sinulle on varmaankin suunniteltu venyttelyjumppa?? Itse meinasin heittää heinällä henkilöä, joka suositteli jumppaa ja venyttelyä tähän jäytävään kipuun, mutta....Sain jumpparikseni ihmisen, joka venytteli käsin ja antoi ohjeet miten toimia...ei vääriä liikkeitä, ei liian kauan, mutta sopivasti nousevalla vastuksella. Ensin on tiedettävä miikä on ongelma ja sitten toimiin. Hankalaa, kivuliasta...mutta kannattaa. Minulla on kulumia...kiinnikkeitä...ex-prolapsi...ym. kipulääkkeet eivät ole auttaneet, koska syynä on hermoärsytys, jota ei leikata...leikkaus saattaa pahentaa asiaa kiinnikkeiden yms muodossa. Tsemppiä sinulle!!!

Kiitos kannustuksesta! Tuo Norspan- laastari muuten toimii jotenkuten. Tosin öisin heräilen edelleen kipuihin, mutta päivät menevät kun ei ihan pienestä valita.



Pääsin Magneettiinkiin, ja olinkin siellä viikko sitten. En tiedä edesauttoiko asiaa se, että aloin laitella öisin kipuihin herätessä sähköpostia reumapolin ylilääkärille... Mutta toisaalta hän ei ehkä ollut ottanut huomioon narkolepsiaani ja yöunien tärkeyttä. Ensi maanantaina kuulen magneetin tuloksen.



Mulla on vain sellainen pelko, että yöllä saatan saada jonkun kohtauksen tms. Olen siksi siirtynyt nukkumaan samaan huoneeseen vaimoni kanssa. Tämä tosin ei esim. edellisyönä ollut herännyt edes tarkistamaan tilaani vaikka oli kuullut minun unissani valittavan selkääni. Pari kertaa olen herännyt suu vaahdossa, vielä useammin niin että toinen käsi on aivan puutunut vaikka ei ole ollut huonossa asennossa. Yhtenä yönä oli vasemman käden kyynärpään yläpuolelle ilmestynyt oikein mieletön mustelma. Ajattelin, että olisiko ollut jonkinlainen veritulppa, joka lopulta rikkoi verisuonen ja sai aikaan tuon mustelman. No, joka aamu kiitän Luojaa että sain taas herätä.

Lisään vielä tuohon jumppaan. Muksuilla on Wii- peli ja olen siihen ostanut jooga-pelin ja sen tasapainolaudan. Löytyisi vain aikaa ja ispistä, sillä huomasin sen jonkun verran auttavan kun syvät lihakset vahvistuivat. Mulla on voimailutausta, ja tuota voimaa on ollut kahden normaali miehen verran, lääkkeillä autettuna toki. Ei ole rehvastelua, vaan päinvastoin. Et usko kuinka olen kironnut tuota itseeni, tarkemmin kroppaani ja voimiini kieroutuneesti keskittymistä. Oli aika, jolloin en ikinä ollut tarpeeksi vahva tai tarpeeksi iso. Silloin sitten vain jatkettiin kuuria tai nostettiin annosta. Kun mitään sivuvaikutuksiakaan ei ollut, niin annoin mennä... Treeni oli usein särkylääkkeillä vahvistettua, että pystyi ottamaan ne ylimääräiset toistot, tai ylipäätään jatkamaan. Nyt ei enää naurata, ja uskonkin että tuo aika yhdistettynä esim. nykyiseen fyysisesti raskaaseen työhön, ovat selkäoireiteni aiheuttajia.

Varmaan tuo yli kropan sietokyvyn menevä treeni onkin osasyynä siihen, että kroppasi on sanonut yhteistyösopimuksen toistaiseksi irti. Se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, oikeita, kropansietäviä työ-ja harjoitteluasentoja ja jarruttelua silloin , kun "vanha" itsensäylitystarve iskee päälle. Oletko miettinyt osatyökyvyttömyyseläkettä/ kevyempää työtä...onko mahdollisuus siirtyä vaikka koeajaksi kevyempään työhön, että kroppasi saisi palautua....Voisi vaikka kuinka kirjoittaa, mutta pikkuinen Venla haluaa nyt katsella Muumeja, kun tuli just mummin luo. Laitettiin lättytaikina tulemaan, joten alan paistamaan meille lättyjä : ) Palaillaan : )

Olen yrittäjä, joten minulla ei ole edes sairaslomia. Näillä tiedossa olevilla sairauksilla tosin pitäisi jo päästä eläkkeelle. On narkolepsia, haavainen paksusuolentulehdus ja tämä selkä. Syön tällä hetkellä 19 lääkäreiden määräämää lääkettä päivässä, joista ison osan saisi pois, jos ei tarvitsisi pitää itseään väkisin työkykyisenä. Näin etenkin piristeiden kohdalla. Ja levossa myös suoleni varmasti voisi paremmin, puhumattakaan selästä...



No, itsehän sitä on joskus viisain omassa asiassaan.. Lähellä ollut tuota ennenaikaista poisnukkumista sen verran, että olen oikeasti kiitollinen jokaisesta aamusta ja otan kaiken kärsimyksen annettuna, kunhan saan elää. Jännä kuinka omien lasten kautta löytää niin helposti taas kipinää jaksaa, vaikka vain seuraisi näiden touhuja sivusta.

minun selkäkipu on kestänyt kohta 11 kk, kävin mangneettikuvauksessa 4-5 välissä välilevymadaltumaa ja välilevyn liukumaa, ei leikata, tuskat ovat kovat, syön tramalia 100 mg 1 yöksi, päivällä 4 panadolia 1 mg, mutta ei auta mitään,, enkä saa tehokkaampaa lääkitystä, eli pitääköhän tässä loppuelämänsä elää tuskien kanssa...

Onko kokeiltu masennuslääkitystä. Se auttaa monesti krooniseen kipuun jonka ei tarvitse johtua päästä. Minulla oli 4v kipua ritiselässä oikealla puolella eikä kukaan tai mikään hoito saanut sitä loppumaan. Sain uniongelmiin ja lievään masennukseen lääkityksen. Ja huomasin jonkun ajan kuluttua kivun poistuneen eikä ole takaisin tullut. Ja tämä tapahtui yli 10 vuotta sitten. Soutelin alkeellisella soutulaitteella ja siitä kipu alkoi.

Jatkoa edelliseen. Työkaverini kertoi juuri puolisostaan jolla on pahat kulumat kaularangassa ja voimakkaat kivut. Hänellä aloitettiin myös muista suistä masennuslääkitys ja kipu niskassa on täysin poissa.

Miulla on käytössä Triptyl, joka on mielialalääke. Korkea oli kynnys alunpiten sitä alkaa syödä, mutta kun lopulta suostuin kokeilemaan, olin tyytyväinen. Alkuun söin säännöllisesti, mutta nykyään syön tarvittaessa 1 - 2 kk kuurina.

Olisin saanut tuossa joku vuosi sitten Tramalia tai Lyricaa, mutta kun haluan kuitenkin liikkua ja autoillakin, en halunnut lääkkeitä, jotka sekoittaa nupin.

Panadolia syön jatkuvasti, tarvittaessa Buranaa, mutta harvemmin. Lisänä liikunta.

Triptyl täälläkin käytössä, lähinnä siksi, koska en saanut selkäkivulta nukuttua. Nyt saan onneks nukuttua jollain lailla, thanks to Triptyl! Miulla ei ollu isoa kynnystä alottaa Triptyliä, vaikka tiesin, et se on mielialalääke. Mie olin vaan NIIN järkyttävän väsynyt, ku oli vielä yo-kirjotukset tulossa, et laitoin naamariin ihan mitä tahansa, kuhan sai nukutuks.

Lyrica on kokeiltu, toimii, mut mie lihoin Lyrican ansiosta 20 kg... Lyricaa söin maksimiannoksilla (600 mg/pvä) muutaman vuoden. Lyrica kun loppu, häippäs parikyt kiloa veks. Se lääke on aika mörkö, enkä aio siihen koskee enää pitkällä tikullakaan. Kalliitkin vielä!
Tramal. Thank you. Tramal veti aluks pöntön ihan sekaisin, suu kuivu ja nenänpäätä paleli. Mut nyt siihen on ihan tottunu ja pystyn syömään Tramalia onkelmitta.