Selkäranka on nikamien muodostamalta rakenteeltaan S-kirjaimen muotoinen, mikä mahdollistaa selkärangalle kohdistuvan ylävartalon painon joustavan jakautumisen. Selkärangan liikkuvuuden ja toiminnan vaatimukset ovat laaja-alaisia, joten alttius saada kroonisia selkäoireita on synnynnäisten selän rakenteen poikkeavuuksien vuoksi tavallista. Kasvuiässä on hyvä kiinnittää huomiota erilaisista rakennesyistä johtuvien ryhtivirheiden ehkäisemiseen ja korjaamiseen, tarvittaessa jopa leikkaushoidon keinoin. Samalla on varottava selän liiallista rasittamista kasvuiässä (vrt Scheuermannin tauti).

Valtaosalla ihmisistä on elämänsä jossain vaiheessa päivittäisiä toimia haittaavaa selkäkipua, joka painottuu alaselän alueelle, jonne suurin staattinen rasitus myös kohdistuu. Suurin osa selkäkivuista on ns. toiminnallisista syistä johtuvia, jossa keskeinen tekijä on selän pehmytosakudoksen, lihaksen ja jänteen sekä pehmytkalvon toimintahäiriö. Toisinaan oireisto voi olla voimakas sekä noidannuolityyppinen huolimatta vaivan aiheuttajasta. Varsinkin naisilla alaselkäkipu on tavallista ja voi johtua periaatteessa neljästä eri syystä. Tavallisimman tukirankaperäisen kivun lisäksi selkäkipua voi aiheuttaa tavallinen virtsatieinfektio, suolistoperäinen syy tai synnytinelinten sairauteen liittyvä tilanne.

Hyvänlaatuinen selkäkipu kestää muutamia päiviä tai viikkoja mutta kivun uusiutuminen on mahdollista, jos selän pehmytkudosten jännitystila ei laukea. Skolioosi eli kieroselkäisyys usein aiheuttaa kroonista selän heikkoutta ja epätasapainoa selän lihaksistossa. Osa selkäkivuista johtuu iskiaksesta, jonka taustalla on selän välilevyjen rappeumatauti ja usein iskiaskivun aiheuttava välilevytyrä. Nykykäsityksen mukaan vuodelepoa ei suositella selkäkivun hoitoon vaan tavoitteena on toimintojen jatkaminen kipujen rajoissa.