Ruokahalun muutokset voivat olla ominaisia sekä fyysisille että psyykkisille sairaustiloille. Ruokahalun häiriöitä on kuvattu erilaisten aineenvaihduntasairauksien yhteydessä (diabetes, kilpirauhasen toiminnan häiriöt, lihavuus, metabolinen oireyhtymä) sekä mielenterveyden häiriöihin liittyneenä (masennus, ahdistuneisuus, bulimia).

Fysiologisessa mielessä ruokahalua kasvattaa runsas, nopeasti imeytyvä hiilihydraattipitoinen ja rasvainen ruokavalio, joka aiheuttaa voimakkaan insuliininerityksen lisääntymisen ja johtaa nopeammin verensokerin laskemiseen kiihdyttäen uudelleen näläntunnetta, uutta vatsansisältöä vaativaa ruokahalua. Kylläisyyden tunne jää nopeasti imeytyvällä hiilihydraattipitoisella ruokavaliolla suhteellisesti liian lyhyeksi ja sen seurauksena energiansaanti lisääntyy aiheuttaen lihomisen ja ylipainon syntymisen.

Runsaasti hiilihydraatteja ja rasvaa sisältävä yksipuolinen ja suurienerginen ateria rasittaa eritoten haimaa piiskaten sen insuliinierittymistä, mikä altistaa aikaa myöten haiman toiminnan häiriöille. Myös alkoholi lisää ruokahalua, eikä sovi paino-ongelmista kärsiville. Lisääntyneiden ruoka-annosten mukana myös vatsalaukussa tapahtuu venymistä ja suurenemista, mikä vähentää kylläisyyden tunteen saavuttamista normaaleilla ruoka-annoksilla. Tämä voi johtaa yhä suurempiin kerralla syötyihin ruoka-annoksiin kylläisyyden tunteen saavuttamiseksi.