Pahanhajuinen hengitys voi olla osalla ihmisistä terveydellinen ongelma, mutta osalla vain sosiaalista haittaa aiheuttava asia. Pahanhajuinen hengitys voi olla osalla aamuinen ongelma nukutun yön jälkeen, jolloin taustalla on harvoin varsinaista sairautta, vaan oire syntyy yleensä yöaikaisesta syljenerityksen häiriöstä, jolloin suun bakteeriflooran aineenvaihduntatuotteet aistitaan voimakkaammin.

Toisena syynä ovat suuontelon ja ikenien tulehdukset, jolloin kyseessä ovat selkeät terveydelliset ongelmat, jotka vaativat määrätietoista hoitoa. Kolmantena syynä ovat sisätautiset, suoliston ja maksan yleissairaudet, jotka ylläpitävät elimistön metaboliatuotteiden kautta epämiellyttävää hajua suussa tai nenässä. Ongelmia saattaa aiheutua myös ympäristölle varsinkin vanhemmiten, kun ihminen tottuu omaan hengityksen pahaan hajuun.

Warning

Hoitonetin käyttäjillä pahanhajuisen hengityksen aiheuttaja on usein ollut refluksitauti. Lisäksi pahanhajuinen hengitys on voinut liittyä kuuteen muuhun sairauteen.

Keskustelu

11_s

f81-330
11. kesäkuuta

Minullahan sitä on tosi pahanhajuinen hengitys, mikä on siitä vielä harmillinen, että se on ikuinen.

Ikuinen parantumaton sairauteni on saanut nimensä, taudinkantajasta ympäristöön levittäytyvästä pahasta etovasta hajusta.

Tuota taudille ominaista pahaahajua ovat lääkärit erheellisesti pitäneet tämän taudin pahempana haittana taudinkantajalle ymmärtämättä, että pahanhajun aiheuttaja on bakteeri. Bakteeri jonka olemassaolo on jätetty huomioimatta. Ja tuo, että bakteeria ei ole huomioitu, se on kaiketi kaikkein suurin virhe mitä minun hoidossani on tehty.

1_s

Anonyymi
25. lokakuuta

Täällä toinen, samasta sairaudesta suuren osan ikäänsä kärsinyt yli seitsenkymppinen nainen. Ihmettelen, ettei hajunenä ole edes Harvinaisten sairauksien diagnoosilistalla. Kyse on kuitenkin hyvin ikävästä ja tavallaan myös erittäin invalidisoivasta sairaudesta, jota potevilla olisi huutava vertaistuen tarve.



Viime vuosina pahentuenut sairauteni on johtanut lähes täydelliseen sosiaaliseen eristäytymiseen. Hoitokeinot on kaikki koettu, jostain on ollut hetkellistä apua, mutta nyt on tilanne se, että en enää uskaltaudu ihmisten ilmoille kuin pakottavista syistä. Asioidessani josain aiheutan äänekästä paheksuntaa ja tuuletusongelmia. Kukapa meistä haluaisi olla kanssaihmisilleen haitaksi, joten parempi pysyä kolossaan. Tätäkin sairautta sairastavilla on kuitenkin smanlainen kaipuu sosiaaliseen kanssakäymiseen kuin muilla ihmisillä.



Voimia sinulle kohtalotoveri! Yritetään jaksaa!

11_s

f81-330
25. lokakuuta

Hajunäneinen kohtalotoveri KIITOS yhteydenotostasi, olen kaivannut kovasti kohtalotoverieni yhteydenottoa. Kun olen Harvinaiset sairauksien jäsen, niin olen siellä keskustellut useampien sairaanhoitohenkilöiden kanssa, kukaan kanssani keskustelussa mukana olleista, ei ollut koskaan kuullut tästä sairaudesta. Yhdeksänkymmentäluvulla HYK,s asiantuntija lääkäri kertoi minulle, että Suomessa silloin tiedettiin olevan Ozaenaa sairastavia ihmisiä 100. Jos olet lukenut sairaustietojani, olet huomannut, että tämä tauti on ollut minulla syntymästäni asti. Onko tauti sinulla syntymävika? Tiedätkö suvussasi kenelläkään toisella olleen tätä vikaa? Minun lapsilleni, eikä lastenilapsilleni onneksi ei ole tämä tauti periytynyt.

Oletko ollut monasti leikkauksissa? Minulle on tehty ensimmäinen suuri leikkaus jo vuonna 1954. Noita leikkauksia ei tehdä enää. Viimeeksi minulta suljettiin vasen sierain, joka olisi pitänyt pitää ummessa puolivuotta, mutta koska minulla tähän nenävikaani liittyy myöskin hengenahdistus, hengitysvaikeuksieni vuoksi minä en voinut olla sierain suljettuna kun yhden kuukauden ajan. Mutta se oli tuo leikkaus, joka on auttanut minua kaikkein eniten. Että suosittelen tuota leikkausta. Helsingin yliopistollisessa korva, nenä -ja kurkkutautien klinikalla minut operoitiin, minä olen ollut tuon sairaalan potilaana tuosta 1954 vuodeta lähtien, minulla on ollut siellä asiantuntevat ja hyvin inhimilliset ominaisuudet omaavat lääkärit. Tästä taudista kun nenäsairauksiin erikoistuneet lääkäritkin tietävän vähän, pitää olla tämän taudin asiantuntija, jos mielii saada apua.

Käytätkö A-vita tippoja? Nuo tipat ovat parhaan minulla, kosteuttamaan nielua ja nenää. Mahalaukkuni vaan on saanut lääkkeestä tarpeekseen, joten käytän noita A-vita tippoja vain siloin kun on pakko.

Muuten, minulle HAJU ei ole koskaan ollut elämisen esteenä, minulla on elämisen koittanut pilata bakteeri, joka pesii minussa aina ja joka on aiheuttanut minulla monia monituisia erillaisia tulehdustauteja.

(http/www.harvinaiset.net) sivustoilta löysin tässäkuussa sellaisen paikan, missä voin kertoa tästä taudista, tieto piti mennä EU,n harvinaiset tilastoihin? Kyllä olin mielissäni kun voin edes tiedoittaa tästä asiasta, selaisille joilta voi apua odottaa. kerroin että haluan tämän taudin harvinaiset tautien diaknoosiluetteloon, ja kerroin haluavani myös, että Duodecim lääkärien käsikirjassa, oleva diaknoosiluettelo muutetaan siten, että siinä tulee maitituksi KAIKKI tähän tautiin liittyvät potilasta vaivaavat asiat, jotta tämän taudin vähättely loppuu. En ole saanut minkäänlaista vastusta vielää kirjoitukseeni. Toivon kovasti sieltä palautetta. Minulla on nenässäni (7) seitsemän Dolomiittikalkkikiveä jotka on kiinnitetty sinne teräslangalla. nuo kivet ovat olleet nenäni sisällä jo 41-vuotta. Korjauslaikkauksia minulle on tehty monia.

Voimia myöskin sinulle ja parasta mahdollista vointia.

Toivon yhteydenpitoa.

1_s

Anonyymi
27. lokakuuta

Tervehdys, ystävä. Ilahduin löytäessäni eilenillalla viestisi. Yritin heti vastata, mutta oma viestini katosi lähettäessäni jonnekin bittiavaruuteen. En ole mikään virtuoosi tämän tietokoneen kanssa, vaikka olen olen jo seitsemisen vuotta harjoitellut.

Mahdatko olla sama henkilö, johon jo keväämmällä yritin saada yhteyttä Harvinaiset netin kautta? En kuitenkaan onnistunut tavoittamaan, mutta nyt toivon todella, ettei yhteydenpitomme pääsisi katkeamaan.

Kohtalotoverin tavoittaminen näin harvinaisessa tapauksessa on kullanarvoinen asia. Myös minulle on tehty Hyksin korvaklinikalla kaikki mahdolliset leikkaukset, asennettu dolomiitteja ja yritetty luusiirteelläkin kaventaa nenäonteloita.

Viimeisin leikkaus tehtiin yhdeksänkymmenluvulla ja kyseessä oli tuo mainitsemasi sieraimen sulku. Oikea puoli oli suljettuna kaksi vuotta, hengittäminen oli sinä aikana tosi hankalaa. Limakalvossa todettiin avaamisen jälkeen kyllä paranemista, mutta hyvä tulos ei ikävä kyllä jäänyt pysyväksi.

Nenässäni on ollut vaivaa lapsesta asti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Apua ymmärsin hakea vasta aikuisiällä, kun nenä alkoi karstoittua ja olotila muuttui tosi vaikeaksi. Dolomiittien asentamisen

jälkeen nokka muuttui kyllä siistimmäksi, karstoittuminen jäi pois, mutta kuten sinäkin toteat, klebsiellabakteeriahan ei mikään nykyään tunnettu lääke pysyvästi nujerra.

Antibiootteja olen syönyt kai kilokaupalla, niistä parhaiten on auttanut Ciproksin, mutta nykyään ei siitäkään enää ole sanottavaa apua, olen kai tullut immuuniksi. Krooninen poskiontelontulehdus liittyy myös tähän, eikä päivittäisistä huuhteluista ole mielestäni juurikaan hyötyä. Olen noudattanut asiantuntijoiden neuvoja, mutta tuntuu kuin suolavesi vain kuivattaisi ennestäänkin kuivia limakalvoja.

Iän myötä on tullut muitakin pitkäaikaissairauksia, kuten astma, verenpainetauti ja sepelvaltimotauti. Niihin käyttämäni lääkkeet kuivattavat myös lisää limakalvoja, joten noidankehä onkin valmis.

Asun eteläisessä suomessa omakotitalossa, jonka rakensimme lapsuuskotini tontille. Ennen eläkkeelle jäämistä asuimme kaupungissa vuosikymmeniä. Olemme kahden mieheni kanssa, kolmesta lapsestamme menetimme ensimmäisen pienenä, kaksi on jo keski-iässä

ja asuvat perheineen aika etäällä.

Olen onnellinen näistä elämän perusasioista, joista sairaudestani huolimatta olen saanut paljon iloa ja lohtua. En ole kokenut elämäntilannettani aukottoman synkäksi ennen kuin näinä viimeisinä vuosina, kun tämä kirottu sairaus on kiristänyt otettaan ja rajannut olemiseni kapeaksi. Olen onnekseni säästynyt tuki ja liikuntaelinsairauksilta, pystyn liikkumaan ulkona ja jotain pihalla tekemäänkin, mutta kodin ulkopuolelle en enää uskaltaudu asioille kuin pakottavista syistä. Olen saanut kuulla niin paljon paheksuvia

kommentteja sairauteni tähden, ettei todellakaan tee mieli enää minnekään. Tulee tunne, että pitäisi kiinnittää selkään kyltti, "anteeksi, että olen olemassa"

Lapsenlapset ovat olleet valopilkkuja elämäni taivaalla, pienempinä he viettivät paljonkin aikaa luonamme, nyt hekin ovat yhtä lukuunottamatta jo aikuistuneet ja tapaamiset harvenneet.

On onneksi asioita, joita voi kotonakin harrastaa, on kirjat, kirjoittaminen, netti, puhelimessa puhuminen, ynnä muuta. Tänään

paistaa pitkästä aikaa aurinkokin lokakuiselta taivaalta. Iloitaan näistä pienistä valonsäteistä, joita elämä joskus eteen heittää. Voimia Sinulle, ystävä, tuntuu kuin olisimme olleet jo kauankin tuttuja, kun olemme kokeneet samanlaiset tuskat ja vaivat. Terveisin Kohtalotoveri.

11_s

f81-330
28. lokakuuta

Hei taas ja kiitos yhteydepidosta.

laitoin jo vastauken, mutta en ymmärrä! miksi vastaukseni häipyi?!? Kun klikkasin LISÄÄ paikasta koko ruutu muuttui valkoiseksi? Näin on käynyt joskun aiemminkin ja se ei ole kiva.



Niin Minulla on myöskin ollut tuo sama antibiootti, luulen siitä asti käytössäni kun tuo lääke tuli markkinoille. Silloin minua vuosikymmeniä hoitanut Ozaena asiantuntija lääkäri, jonka kanssa minulla oli luottamussuhde, kertoi minulle sen, että tuo on sellainen antibiootti, että se tappaa myöskin klebsiellabakteereita. Ja siksi se on kyllä oikea antibiootti tähän tautiin. H:ki Allergiasairaalassa minulle annettiin."kuulema etsimällä etsitty, toinen antibiootti varalla" Mutta kun minä reseptin saatuani kysyin reseptin anteneelta, hyvin ylimielisesti minuun suhtautuneelta lääkäriltä sitä, että tappaako tuo antibiootti myöskin Klebsiellabakteerin niin, lääkäri vastasi, että EI. Että koko touhu uuden antibiootin etsimisessä oli turha. Mikä todisti taas kerran minulle, ettei lääkärit edes uskonut tälläistä tautia olevan olemassakaan. Minua sitten suututtaa se, että on ikäänkuin lääkärien koulutuksessa tärkeintä on oppia sellainen asia, että se mitä he eivät tiedä, se on aina potilasta vaivaavaa LUULOTAUTIA. Ja tuo väittämä on kummallista siksi, kun tuota väittämää eivät kuitenkaan uskoisi olevan olemassa nuo väittäjät itsekkään koska, jos potilaalla on luulotauti, mikä tarkoittanee sitä, että potilaalla on mielenterveydellisiä ongelmia siinä määrin että hänellä on harhakuvitelmia, ja minun mielestäni lääkäri joka sanoo potilastaan vaivavan luulotaudin, tekee virkavirheen silloin, jos hän ei omaan sanomaansa luottaen, hoida tuota toteamaansa mielenterveydellistä ongelmaa.

Tuosta nenän huuhtomisesta suolavedellä, sen verran, että minä huuhdon nenääni vain silloin, kun en voi olla huuhtomatta. Kas kun suolavesi, eli suola ei osaa erotella pahoja ja hyviä bakteereita, joten suola tappaa myöskin ne hyvät bakteerit joita meillä tätä tautia sairastavilla on hyvin vähän limakalvoillamme, että tätäkään huuhteluasiaa eivät lääkärit ole loppuunasti ajatelleet, kun he kehoittavat huuhtelemaa nenää päivittäin.

Minä ruiskutan tuon suolaveden sieraimiini, apteekista ostamallani suurella muovisella, pistos pruutalla, sen saa tarpeeksi syvälle sieraimeen, sellaiset nenänhuuhteluun mainostetut savikannut, niitä minä pidän leluina. Aiemmin käytin sellaista kumista pallopruuttaa, jolla ennen korvien huuhtelussa käytettiin, niitäkin sai ostaa apteekista. Nenähuuhtelussakin on pyrittävä siihen minkä itselleen tuntee hyväksi. Meille Ozaenaa sairastaville nenänhuuhteleminen on ihan toinen juttu, kun se mitä se on muille joilla tätä sairautta ei ole.

Nyt kun ensikuussa on terveysmessut, niin siellä on mukana varmaan myös harvinaiset sairaudet osasto. Minä kun en pysty liikkumaan en voi enää osallistua messuihinkaan, että mikäli tuosta harvinaiset projektista tietoa haluaa messuilta se voisi olla mahdollista saada.

Minä kun olen ilmoittautunut tuon projektin jäseneksi niin, saan heiltä uutiskirjeet, ja äskettäin saamani uutiskirje auttoi minun pääsemään yhteydenottosivustoille, ja niin minä vuosikausien toivomusteni mukaan, kerrankin voin lähettää tietojani tästä harvinaisesta sairaudesta sellaisille henkilöille, joiden kautta on mahdollisuus saada äänensä kuulumaan. Kerroin, ettei tämä tauti ole heidän sivustoillaan olevassa harvinaistentautien diagnoosiluettelossa, ja että Duodecim lääkärien käsikirjan nettisivustoilla olevassa diagnoosiluettelon selonteossa tautimääritelmä on puutteellinen. Odotan jännittyneenä vastausta.

Nuo sivustot on, Eurordis European Organisation For rare Diseases.

Niin myös minä, asun eteläisessä suomessa, jos kirjaudut tämän hoitonetin sivustoille, voin lähettää sinulle henkilökohtaista postia.

Hyvää mieltä ja hyvin vointia sinulle toivoen.

1_s

Anonyymi
28. lokakuuta

Kiitos viestistä! Kirjoitin äsken pitkät litaniat, mutta hups vaan, kaikki hävisi taas kuin tuhka tuuleen kun aioin lähettää.

Niinpä kysynkin nyt vain lyhyesti tuosta Hoitonettiin kirjautumisesta. Pitääkö kirjautuessa antaa oma oikea salasana, vaiko jokin keksitty? Entä käyttäjätunnus? Olen aika tumpelo tällaisissa tietokoneasioissa, eikä ole kuulomatkan päässä nyt nuorempaa sukupolvea, jolta kysyä. Ukkonikaan ei koske tähän koneeseen, vaikka muuten hallitsee teniset vempaimet minua paremmin.

Olet muuten ihailtavan aktiivisesti toiminut sen eteen, että sairautemme huomioitaisiin diagnoosilutteloissa ja Harvinaisten resurssikeskuksessa. Nostan hattuani, tai paremminkin villamyssyä, joka on päivittäiskäytössä.

Tänään on taas harmaa pilvipäivä, tuulee ja keltakirjavia lehtiä tanssii ilmassa kaiken aikaa. Mies ajaa nurmikoita, leikkuri silppuaa lehdetkin samalla, mikä on mainio juttu. Haravoitavia paikkoja silti jää aina.

Kävin pistämässä välillä perunat päälle, itselleni keitän porkkanoita. En ole voinut syödä perunaa moneen vuoteen, saan siitä kovia mahakipuja. Olen joutunut karsimaan ruokavaliostani yhtä ja toista, mikä ennen maistui ja maistuisi kyllä vieläkin, mutta kun maha on pilalla, niin ei käy. Tämä mahavaiva on niitä lukuisten lääkekuurien jälkiseurauksia, joille ei mitään mahdeta.

On todella surullista, ettei polviniveliäsi voida bakteerin takia leikata, että liikuntakykysi paranisi. Kunpa joku tiedemies jossain päin maailmaa ottaisi asiakseen kehitellä keinon tämän klebsiellabakteerin hävittämiseksi. Pelkäänpä vain, että sairautemme on maailmanlaajuisestikin nykyään jo aika harvinainen, joten parannuskeinojen etsiminen ei tutkijoita taida kiinnostaa.

No, tähänhän ei sentään kuole, vaikka kidutaankin. Joskus vain tuntuu, että vähempikin kituminen riittäisi.

Hyvää päivänjatkoa ja kuulemisiin, Kohtalotoveri.

11_s

f81-330
28. lokakuuta

Hei taas! Minä onnistuin kirjautumaan näille sivustoille siten, että keksin itselleni itse, käyttäjätunnuksen, sekä salasanan. salasanaan laitoin 8 merkkiä joista kaksi on numeroita. ja ihmeekseni kirjautumiseni onnistui!

Myös minä olen tumpelo tämän koneen käytön suhteen, en ole käynyt kursseja lapset ja lastenlapset ovat neuvoneet, kyllä useasti harmittaa, un en kykene hyödyntämään tätä ihme masinaa tarpeeksi.

Niin se on minullakin, suolistoni ja mahani ovat saaneet tarpeekseen lääkkeistä, ja välillä ne lääkkeet, joita lääkärit ovat suoliston/mahalaukun rauhoittamiseksi määränneet, ovat pahentaneet asiaa. Mutta ihme ja kumma elämä on jatkunut. Muistatko monestiko sinä olet selviytynyt keuhkokuumeesta, minä en muista, mutta sen kyllä muistan, että niin väliin noitakin kuumetauteja on ollut useampia vuodessa. Että mikä se mahtaakaan olla pitkän iän salaisuus, kun hyvin monet ihmiset kuolevat heti ensimmäiseen keuhkokuumeeseen?

Minä koitan aina lohduttautua sillä, kun olen sentään suurimman osan elämästäni pystynyt omin neuvoin liikkumaan, ja että en ole jäänyt suremaan olotilaani, vaan olen elänyt kaikki ne ajat jotka ovat olleet mahdollisia täysillä. Että kun kuitenkin tietää olevan olemassa sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan voineet liikkua, ja joilla ei ole koskaan ollut olemassa sellaista hetkeä, että he olisivat voineet elää edes hetken normaalia elämää. Enhän minä tietysti näin positiivisesti jaksa huonompina aikoina ajatelle, kun oikein tauti koettelee, silloin unohtuu kaikki muu.

Muuten tuosta pahanhajusesta hengityksestä, minulla on ollut tapana aina kasvokkain keskustellessani, keskustella kasvot käännettynä pois keskustelukumppanin kasvoista, joku on kyllä voinut käsittää asian sillälaillakin, että kun en katso silmiin keskustellessani, en ole rehellinen, mutta kaikista mielipiteistä ei voi välittää, minulle on muodostunut tapa, en koskaan puhu vasten toisen kasvoja, koska tiedän että hengitykseni haisee, eikä vaan pahalle, vaan etovalle mädälle. Ja kaikki suuvedet ym keinot ovat ihan turhia, ne ei tehoa meikäläisen pahanhajuseen hengitykseen, ja päin vastoin, jos käyttää vakituisesti jotain bakteeria tappava suuvettä ym. aineita myös ne tappavat niitä vähiä hyviä bakteereita, joita meillä on limakalvojamme suojelemassa. Että kun nykyään niin kovasti tärkeänä tunnutaan pitävän mitä erilaisempia suun, nielun ja nenän puhtaana pitäviä aineita, noiden mainosten yhtydessä on kokonaan unohdettu, se että aineet jotka tuhoavat pahat bakteerit tuhoavat myöskin samanaikaisesti, meille hyödylliset bakteerit, ihan samoin kun suola ei muutkaan desifointiaineet eroita hyviä ja huonoja bakteereita toisistaan. Että puhdistamisessa ja desifioinnissakin olisi pyrittävä sellaiseen kohtuullisuuteen, mikä itsekullekkin on hyväksi.

kuulumisiin

1_s

Anonyymi
29. lokakuuta

Iltaa taas! Yritän tänään kirjautua neuvosi mukaan, saa nähdä miten onnistuu. En minäkään ole käynyt ensimmäistäkään tietokonekurssia, jälkikasvulta sain alkuopetuksen ja kantapään kautta olen opiskellut lisää. On minulla pari kirjaakin, joista voi katsoa asioita, joskin niissä on mielestäni selitetty yksinkertaisetkin asiat turhan monimutkaisesti. Pojan puoleen voin onneksi aina kääntyä, jos kone tilttaa tai tulee muita megaluokan ongelmia. Hän huolehtii, että virusturva pysyy ajan tasalla ja jos tarvitsee asentaa uusia ohjelmia.















Tänään on ollut jotenkin väsymyksen värittämä päivä. Huomisaamuna kahdeksalta minulla on lähikaupungin sairaalassa magneettikuvaus ja jännitän sitä jo etukäteen, vaikka tiedän ettei tutkimus satu. Se siinä inhottaa, kun joutuu makaamaan liikkumatta siellä putkessa parikymmentä minuuttia ja putki on melkein naamassa kiinni. Kova pauke häiritsee ja kai minulla on jonkinasteinen ahtaanpaikan kammokin.















Nyt on tehty tutkimuksia pitkään jatkuneiden vatsakipujen vuoksi. Tietokonekuvissa, eikä paksunsuolentähystyksessä ei mitään hälyttäviä muutoksia löytynyt. Mahalaukun tähy on vielä myöhemmin edessä. Itse arvelen, että kaikki mahakivut johtuvat tästä iänikuisesta bakteerista, mutta koska hemoglobiini on laskenut, halutaan sulkea kasvainten mahdollisuus pois.















Kysyit keuhkokuumeesta. Varsinaista keuhkokuumetta minulla ei koskaan ole ollut, lukuisia diagnosoituja keuhkoputkentulehduksia kyllä. Astmani ei ole allergista tyyppiä, vaan ns.sisäsyntyinen, ilmeisesti seurausta tulehduksista. Nykyisten lääkkeiden ansiosta astman hoitotasapaino on pysynyt aika hyvänä. Aikaisempina vuosina olen kyllä joutunut muutamia kertoja sen vuoksi sairaalaankin.















Tänään on torstai ja telkkarista tulee kohta Kotikatu. Olen katsonut sitä alusta asti ja katson yhä vanhasta tottumuksesta, vaikka se onkin menettänyt entisen makunsa. Uudet tekijät pistivät homman pilalle, en tykkää yhtään tästä sähellyksestä mitä viime aikoina on ollut. Olen kai niin tapoihini piintynyt, etten osaa jättää katsomattakaan. Ainahan voi toivoa, että tarina paranisi ja entinen jännite vielä palaisi.















Hyviä vointeja sinulle, pidetään yhteyttä, toivoo Kohtalotoveri.

11_s

f81-330
29. lokakuuta

Tervehdys taas kohtalotoveri.

Miten, tai mistä kohtaa sinulle tulee mahasi kipeäksi silloin, jos syöt perunaa? Kas kun minunkin mahanseutuni on alkanut olla kipeä ja nyt mietin sitä, olisikohan minulla samasta syystä nämä vaivat, kun muutoinkin on sama sairaus?

Kiva jos onnistuisit kirjautumisessasi. Koita useamman kerran mikäli et onnistu heti, tämä sivusto tuntuu mielekkäältä tälläisien sairausasioiden pohdinta, vertaistuki ja tietojenkäsittely kanavalta. kirjoittamisiin.

1_s

Anonyymi
29. lokakuuta

Ei magneettikuvausta kannata pelätä. Olen ahtaanpaikan kammoisena joutunut itsekin putkessa olemaan. Ota omaa lempimusiikkia tai onhan henkilökunnallakin musiikkia jota voit kuvauksen aikana kuunnella. Hyvin se menee. Tsemppiä. Ps. Pärjäät hyvin siellä putkessa kuvauksen ajan, koska mullakin on ahtaanpaikan kammo ja pärjäsin hyvin. Tosin kannattaa mainita hoitajalle ahtaanpaikan kammosta, saat hälytyskellon joka tapauksessa mukaasi jos ahdistaa niin heti soitat kelloa ja silloin aktivoituu hoitajiin sekä näkö- ja kuuloyhteys. Tsemppiä vielä kerran!

11_s

f81-330
30. lokakuuta

Niin, tuosta mangneettikuvauksesta vielä sen verran. Olen kerran käynyt tuollaisessa kuvauksessa ja, kun olin ollut hetken siellä putkessa oli kun olisin ollut pyörtymäisilläni, onnekseni minulla oli hälytyskello, ja sain henkilökunnan paikalle, kerrottuani tuntemukseni heille, he antoivat minulle silmälasit, jotka eivät olleet silmälasit, enkä tiedä millä nimikkeellä tuota silmälasien tapaista laitetta nimitetään? Kuitenkin kävi niin, että kun laitoin saamani silmälasit nenälleni niin, ne auttoi ihmeteltävän paljon ja voin ilman pahanolon tuntemuksia olla putken sisällä. Tuota ennen minä en ollut koskaan tiennyt minulla olevan olemassa ahtaanpaikan kammoa, jos tuo pyörryttävä pahanolontuntemus nyt sitten sitä oli? Kohtalotoveri harmi kun luin kirjoituksesi loppuosan vasta tänä aamuna, toivottavasti avaat sivuston ennen kun lähdet tutkimukseen, että osaisit kysellä tälläisten silmälasien perään. Kummallista jos jokaisessa paikassa missä näitä mangneettikuvauksia tehdään, ei tarjota noita silmälasiihmeitä tutkittavien käyttöön?

Ja sitten vielä kaikille hyvää pyhäinpäivää lempeän lämpöisessä kynttilänvalossa.

1_s

Anonyymi
1. marraskuuta

Heippa vaan! Kirjoitin eilisiltana pitkän viestin, mutta lähettäessäni kadotin sen taas taivaan tuuliin. En ole onnistunut kirjautumaan, mutta yritän tänään taas. Niin, magneettikuvaus on nyt takana. Meni paremmin kuin olin pelännyt. Kerran aikaisemmin minulta kuvattiin pää huimausoireiden vuoksi ja silloin se ahdas putki oli melkein kiinni naamassa ja tuntui tosi inhottavalta. Nyt kuvattiin kroppaa ja putki oli vähän etäämpänä, ei tehnyt niin pahaa, vaikka pumppu kyllä hakkasi tuhatta ja sataa. Pyhäinpäivää on vietetty hiljaiselon merkeissä, hautausmaalla tosin käytiin muistelemassa pois menneitä läheisiä















Perunan aiheuttamista oireista kysyit, minulla maha kipeytyi kauttaaltaan ja turposi valtavasti aina peruna-aterian jälkeen. Muut kasvikset eivät aiheuta pahoja vaivoja, paitsi tomaatti, joka on perunan sukua. Ruokavalioni on supistunut aika suppeaksi ja lisävitamiinejakaan en voi juuri käyttää ilman ettei maha tule kipeäksi. En ole kuitenkaan laihtunut, vaikka laihtumisen varaakin olisi. Kirjoitan toiste pitemmälti ja toivon ettei tämäkin teksti taas häivy. Edellinen viestini oli jostain käsittämättömästä syystä pilkkoutunut osiin, vaikka sen yhtenäiseksi kirjoitin. Hyvää pyhäpäivän jatkoa! Lämpimin terveisin Kohtalotoveri.

Aiheen kysymykset