Näkökenttäpuutoksella tarkoitetaan yleensä näkökentän jonkin alueen häviämistä tai kaventumista niin, että se on on paitsi potilaan itsensä, myös ulkoisen havainnoitsijan todettavissa erilaisilla näkökenttää tarkastavilla kokeilla. Näkökenttäpuutos voi olla myös ohimenevä, mutta on usein yhteydessä moneen vakavaan silmänsisäiseen tai siihen läheisesti vaikuttavaan sairauteen.

Tavallisimmin äkillinen näkökenttäpuutos on yhdistettävissä verkkokalvon irtaumaan, jossa puutoksen lisäksi voi olla havaittavissa ”nokisadetta ja salamaniskuja”. Kroonisemmin kehittyvät näkökenttäpuutokset voivat olla hankalammin havaittavissa niiden hitaan kehittymisen ja oireisiin sopeutumisen vuoksi. Näin on esimerkiksi silmänpainetaudissa (glaukooma), jossa vasta sairauden edetessä syntyy näkökentän laitamille puutosalueita.

Erilaiset näön häiriöt voivat olla myös ainoa oire kallonsisäisestä prosessista, tuumorista tai muusta kallonsisäisestä poikkeamasta. Näköhäiriö voi myös syntyä muuhun näkökenttää vaurioittavaan sairauteen (silmänpohjan äkillinen verenvuoto).