Keltaisuudella tarkoitetaan iholla ja selvemmin silmänvalkuaisista havaittavaa kellertävää väriä, joka johtuu bilirubiini-nimisen aineenvaihduntatuotteen kertymisestä liiaksi elimistöön. Bilirubiinia vapautuu hajoavista punasoluista ja maksa hajoittaa sitä kuljettaen edelleen sapen kautta suolistoon. Maksan tulehduksessa tai vajaatoiminnassa (kirroosi) kuljetus suoleen estyy ja sitä kertyy elimistöön värjäten ihoa kellertäväksi.

Keltaisuus on tavallista erilaisissa maksan vajaatoimintatiloissa (alkoholin aiheuttama maksakirroosi), tulehduksellisissa sairauksissa (hepatiitit) sekä sappiteiden eriasteisissa tukoksissa. Keltaisuutta voi syntyä myös äkilliseen voimakkaaseen veren punasolujen hajoamiseen liittyen esimerkiksi epäonnistuneeseen verensiirtoon tai muihin sairauksiin. Yksi perinnöllisistä bilirubiiniaineenvaihdunnan häiriöistä on Gilbertin tauti, joka on muuten vaaraton, mutta ilmenee korkeana verenbilirubiinitasona. Tämä johtuu maksan puuttuvasta kyvystä sitoa bilirubiinia ja niin se rikastuu elimistössä aiheuttaen ajoittaisen ihon keltaisuuden punasolujen hajotessa. Gilbertin sairautta ilmenee 4-6 % väestöstämme. Muita perinnöllisiä ja harvinaisempia bilirubiiniaineenvaihdunnan häiriöitä ovat Crigler-Najjar-syndrooma, Dubin-Johnsonin sekä Rotorin oireyhtymät.

Keltaisuus iholla on aina aihe erikoissairaanhoidossa tapahtuvaan selvittelyyn, koska sen taustalla olevat sairaudet ovat miltei aina erikoislääkäritasoista tutkimusta ja hoitoa vaativia.