Huimauksella on monta määritelmää. Yleisesti sillä tarkoitetaan häiriötä oman kehon ja ympäristön hahmottamisessa. Käytännössä huimauksen luonnetta selventää huimauksen syntytapa. Eteen-taaksepäin keinuttava huimaus viittaa yleisen lihasjännityksen ja jännityspäänsäryn aiheuttamaan tilaan, kun taas pyörittävä huimaus todennäköisemmin voi olla peräisin sisäkorvan sairaudesta, esimerkiksi hyvänlaatuinen huimaus ja Menieren tauti.

Huimaus on hyvin tavallinen oire ihmisillä ja on mahdollista syntyä erilaisten tunne-elämään liittyvien tilojen, kuten järkytyksen ja odottamattoman tai ahdistavan tilanteen seurauksena. On usein tilanteita, joissa yksilö voi kärsiä ahdistuneisuudesta ja masentuneisuudesta ja kokea samalla lieväasteiseksi tulkittavaa huimausoiretta, joka kuitenkin liittyy mielialaan osana kokonaisvaltaista pahoinvoinnin tunnetta. Hyvänlaatuisia huimailun syitä ovat, unettomuus, syömättömyys ja erilaiset vuorokausirytmin häiriötä aiheuttavat tilat.

Alhaiseen verenpaineeseen ja anemisoitumiseen ja kiertävän verimäärän vähyyteen (shokki, vuotoshokki) liittyy usein huimaustaipumusta. Hoito kohdistuu tällöin huimailun spesifisen aiheuttajaan. Vanhuksilla huimailu voi liittyä kuulo-ja tasapainoelimen häiriöihin, lääkehoitojen sivuvaikutuksiin, verisuonisairauksiin tai muuhun yleiskunnon huononemiseen liittyen. Vanhuselimistön sietokyky on nuorempia herkempi kaikille vaihteluille ja vaatisi kaikessa hoidossa tämän tosiasian huomioon ottamista. Yleisesti äkillinen huimausoire on vaaraton, jos se menee ohi levolla esimerkiksi painostavan tilanteen tai ylirasitustilan jälkeen. Huimauksen pitkittyminen johtaa luonnollisesti oireen selvittelyyn oman lääkärin vastaanotolla.