Hei Mira! Kreikkalainen lääkäri Papanicolau kehitti n. 80 vuotta sitten nimensä saaneen PAPA-määrityksen, jossa käytetään hyväksi kohdunsuun limaeritettä. Se otetaan näytteeksi puutikulla kohdunsuulta kolmesta kohdasta ja sivelllään objektilasille. Tosin kohdunsuun kanavasta otettava näyte kerätään joditikulla, joka muistuttaa muodoltaan pientä pulloharjaa.

Objektilasilta asianmukaisen käsittelyn jälkeen limanäytteestä voidaan melko luotettavasti arvioida hormonitoiminnan tasoa sekä solutyypitystä. PAPA-koe antaa viitteen kuukautiskierron vaiheesta ja sen perusteella voidaan erityisesti havaita trichomonas-ja bakteeritulehdukset. Hiivatulehduksista havaitaan papa-kokeen perusteella vain osa.

Emättimen tavallinen bakteerikanta on ns. sauvaflooramainen. Jos kanta muuttuu seka- tai kokkipitoiseksi, merkitsee se usein myös tulehdusta. Joskus puhutaan myös ns. clue soluista. Nuoremmilla naisilla tämä merkitsee käytännössä lieväasteisen ja usein oireettoman tulehdustilan paikallishoitoa, jonka seurauksena luokka II palautuu yleensä jälleen I:teen. Toistuva luokka II vaatii lisäselvityksiä. Tosin kokkipitoinen emätinfloorakanta voi olla normaali postmenopausaalisilla naisilla eli kuukautisten jäätyä pois, eikä sitä silloin tarvitse hoitaa, jos ei esiinny häiritseviä oireita.

Epäspesifisellä vaginiitilla tarkoitetaan emättimen tulehdusta, jossa selkeää taudinaiheuttajaa ei löydetä ja syynä voivat olla esimerkiksi erilaiset suolistoperäiset bakteerit. Tällaisia tulehduksia on yli 50%ssa emättimen tulehduksista. Epäspesifinen vaginiitti, trikomonas ja hiivatulehdus aiheuttaa usein luokka II löydöksen. Samalla näytteestä voidaan arvioida valkosolut eli puhtausaste. 1-2 ovat normaaleja, mutta 3 vaatii aina tulehdushoidon.

PAPA- kokeen perusteella solutyyppinen pahanlaatuisuus vaihtelee I-V luokissa. Luokat I ja II ovat normaaleja. Tosin luokassa II kysymys on usein äsken mainitusta tulehduksellisesta solumuutoksesta, joka korjautuu emätintulehduksen paikallishoidoilla. Ryhmä III syntyy usein virustulehduksen seurauksena (kondyloma, herpes) ja puhutaan myös soluatypiasta eli dysplasiasta. Luokka III muutos on tutkittava emättimen suulta otettavien histologisten koepalanäytteiden muodossa ja muutosta on yleensä syytä seurata tarkemmin. Luokka IV ja V viittavat suurella varmuudella syöpäsoluihin, joko paikalliseen tai levinneeseen syöpään.

Kohdunkaulaosan dysplasiat eli yleensä paikalliset solukuvan muutokset emättimen suuaukolla voivat olla kohdunkaulan syövän esiasteita. Ne voivat syntyä ja kehittyä pikkuhiljaa erilaisten infektioiden seurauksena (kondyloma, herpes) ja ovat yleensä oireettomia. Esille ne tulevat yleensä PAPA-kokeessa, joko toistuvina luokka II tai luokka III löydöksinä. PAPA-koe on aina viitteellinen, eli Diagnoosi pitää tämän jälkeen tehdä emätintähystyksen yhteydessä otetuista koepaloista.

Koepalojen histologisen tutkimuksen perusteella voidaan todeta paikallisnäytteissä eriasteisia ns dysplasioita eli poikkeavaa solukuvaa. Dysplasioita voi olla kolmenlaisia. Dysplasia levis on lieväasteisin ja palautuu todennäköisesti ennalleen infektion hoidon jälkeen. Dysplasia moderata voi palautua hoidon ja seurannan jälkeen, mutta vaatii erityistä seurantaa.

Dysplasia gravis hoidetaan aina kirurgisesti poistamalla paikallinen pahanlaatuinen kudos emätintähystyksessä. Dysplasia graviksen ei voida enää odottaa palautuvan normaaliksi millään hoidolla ja se on siis hyvin lähellä pahanlaatuista muutosta, joten se on poistettava paikallishoidolla kohdunsuulta.Poistolla tarkoitetaan ns konisaatiota, jossa kartiomaisesti poistetaan kohdunsuun kudosta, jotta estettäisiin syövän synty. Ennuste on tässä aina hyvä! Toistuvien PAPA II ja III sekä niiden perusteella todettujen dysplasioiden hoito kuuluu gynekologian erikoislääkäreiden hoitoalueeseen.

On muistettava, että PAPA-näyte soveltuu parhaiten vain kohdun kaulaosan solumuutosten seuraamiseen ja esimerkiksi ylempänä sijaitsevat kohdun solumuutokset voivat näkyä tai olla näkymättä PAPA-kokeessa.