Hei Irma! Vaihdevuosioireet ovat useita vuosia kestävä periodi, jonka puoliväliin ajoittuu kuukautisten poistuminen eli menopaussi. Suomessa ne loppuvat keskimäärin 49-53 vuotiailla. Mitä pohjoisemmaksi maassamme mennään, sitä myöhemmin menopaussioireet alkavat. Keski-Euroopassa menopaussioireet esiintyvät keskimäärin 5 vuotta suomalaisia naisia aiemmin.

Vaihdevuosioireet sisältävät paljon sekä fyysisiä että psyykkisiä muutoksia. Hormonitoiminnan vähetessä nainen kokee muutoksia naiseudessa ja yleensä se ajoittuu aikaan, jolloin lapset lähtevät kotoa ja suhde perheeseen ja samalla aviopuolisoon eräällä tavalla muuttuu. Tämä voi aiheuttaa tunne-elämän epävarmuutta, joka korostaa entisestään vaihdevuosioireiden fyysisiä oireita. Fyysisiä oireina emättimen limakalvot ohenevat ja kimmoisuus vähenee, samoin kohtu pienenee ja sitä ympätöivät rakenteet haurastuvat. Tilanteeseen liittyy myös monen fyysisen sairauden lisääntyminen ( osteoporoosi, sepelvaltimotauti, syöpä, kolesteroliarvojen nousu, nivelkivut, kulumavaivat).

Yleensä vaihdevuosioireiden alkuvaiheessa kuukautiset muuttuvat epäsäännöllisiksi. Sitä seuraavat tyypilliset oireet, joista tavallisimpia ovat hikoilu ja kuumat aallot. Sydänoireina voi esiintyä rintatuntemuksia ja tykyttelyä, sekä huimailua ja pyörrytystä niin, että myös yöuni häiriintyy. Fyysisten oireiden ohella mielialaan vaikuttavat naiseuden roolin muutos, joka osalle voi muodostua vaikeaksi kohdata ja depressoivaksi. Tilanne vaatii usein läheisten ihmisten ymmärtäväistä suhtautumista, mikä on tärkeä osa asian läpikäyntiä.

Jos oireita ei hoideta, voivat ne kestää jopa 1-5 vuoden ajan, mikä on pitkä aika ja voi työssäkäyvälle koitua erityisen raskaaksi työtehon laskemisen myötä. Lieviä oireita voidaan kokeilla hoitaa elämäntapamuutoksilla. Riittävä määrä liikuntaa, yöunta, tupakoinnin ja alkoholin käytön rajoittaminen voivat keventää osaltaan oloa.

Jos lääkkeettömät hoitolinjat eivät riitä, voidaan suun kautta, iholle asennettavan laastarin tai geelinä annosteltavalla estrogeenivalmisteella kaikki nämä oireet hoitaa oireettoomalle tasolle. Pelkästään estrogeenivalmistetta voidaan antaa vain naisille, joilla kohtu on poistettu, sillä estrogeeni lisää kohdunsisäisten karsinoomien riskiä. Tällöin estrogeenin lisäksi potilas saa tavallisesti estrogeeniin yhdistettävän keltarauhashormoniannokseen. Tämä voidaan antaa tablettina, laastarina tai kierukasta, josta se siirtyy suoraan kohtua suojaamaan.

Estrogeenihoitoja ei voida suositella alaraajojen laskimotukoksia sairastaneille, siihen alttiille sekä rintasyövään sairastaneille tai erityisesti rintasyövän riskiryhmässä oleville naisille. Lisäksi se saattaa sinällään aiheuttaa rintojen pingottumista ym oireita. Yleensä estrogeenihoitoon lisättävä keltarauhashormoni pyritään lisäämään sen loppuvaiheeseen, jolla simuloidaan normaalia kuukautiskiertoa ja hoito on jatkuva.

Monia edelleen askarruttaa hormonihoidon haittavaikutukset huolimatta reaalisesta rintasyöpäriskin noususta ja muista haittavaikutusta olisi merkityksellistä punnita keskenään eri vaihtoehtojen riskit. Rintasyövän riski kohoaa vain hiukan tarkasteltaessa estrogeenihoidon haittoja. Toisaalta estrogeenin lisääntymisen vähentää osteoporoosia ja sairastumista sydän-ja verisuonitauteihin. Estrogeenihoidon hyödyt keskimäärin ylittävät niiden muutamat haittavaikutukset tai riskin kasvamisen rintasyövän ja alaraarojen verisuonitukosten synnyssä. Riski on kuitenkin arvioitava yksilöllisesti.

Synnyttimien paikallisiin muutoksiin ja limakalvon ohenemisesta aiheutuneisiin kutina, kirvely-ja tulehdusoireisiin voidaan käyttää estrogeeneja sisältäviä geelejä, jolla limakalvon paksuutta ja elastisisuutta voidaan säädellä. Säännöllisen vaihdevuosioireiden hormonihoidon aloitus vaatii aina irtosolukokeet sekä gynekologin tai yleislääkärin tarkastuksen ennen hormonihoidon aloittamista. Hoitoa käytetään yleensä niin kauan, yleensä vuosia, että oireet häviävät ja pysyvät poissa, jonka jälkeen hoidosta voidaan luopua.