Hei Ulla! Flunssasairauksia aiheuttavia viruksia on melko paljon ja ne ovat herkkiä myös muuntumaan. Lapset sairastavat ylähengitystieinfektioita aikuisia useammin, mikä on sinänsä täysin normaali ilmiö. Vain taudinaiheuttajille altistumalla ja toisinaan myös sairastamalla lapsille kertyy tarvittavaa vastustuskykyä.

Myös aikuisilla flunssasairaudet ovat jokatalvisia ilmiöitä. Useinmiten ne kestävät 3-6 pvää ja niihin liittyy tukkoisuuden tunnetta ja vuotoa nenästä, kurkkukipua, yskää, rintatuntemuksia sekä lievää lämpöilyä. Hoidon perustana on lepo, riittävä nesteen nauttiminen ja rasituksen välttäminen.

Rasituksen välttäminen flunssan aikana ja jonkin aikaa sen jälkeen on tärkeää vältettäessä jälkitauteja, korvatulehduksia, angiinoita, keuhkokuumetta, pahentunutta keuhkoputkentulehdusta tai poskiontelotulehduksia, jotka ovat tavallisimmat flunssatauteja seuraavia infektioita. Flunssataudin jälkeinen keuhkoputkentulehdukseen tai -ärsytykseen liittyvä kuiva tai hakkaava yskä on melko yleinen ilmiö. Kuiva yskä voi liittyä flunssanaikaisen keuhkoputken tulehduksen ja punoituksen limakalvon paranemiseen, punoittelun ja tulehduksen vetäytymiseen, mikä usein aistitaan myös kutinana. Kutina on usein paranemisen merkki, mutta rintakehällä tuntuessaan se voi aiheuttaa myös kuivaa sitkeää yskää ja " keuhkojen kaihertamista". Harvinaisempia sairauksia ovat sydänlihastulehdukset ja kilpirauhasen tulehdukset, josta voi myöhemmin seurata kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Flunssatautia oikein hoitamalla, lepäämällä ja välttämällä elimistöä rasittavaa liikuntaa jälkitaudin riski on melko vähäinen. Normaali flunssatauti on yleinen eikä varsinkaan alkuvaiheessa tarvitse lääkärin hoitoa, mutta myöhemmin jälkitaudin epäily on aihe vastaanotolla käymiseen. Flunssataudin omahoidossa on syytä käyttää omaa maalaisjärkeä kehoa ja yleisvointia kuunnellen ja valita hoito-ja tutkimuslinjat sen antaman tuntemuksen mukaan!