Miten pääsen laihdutusleikkaukseen?

Hei!
Olen ylipainoinen 32 vuotias nainen. Ongelmani on ollut viimeisten 15 vuoden ajan jojo-tyyppinen painonvaihtelu. Kärsin välillä myös ahmimisesta. Olen kuullut, että Suomessakin on yleistymässä leikkaukset ylipainoisille. Minkälaiset rajat leikkaushoitoon on olemassa ja kannattaako leikkaukseen mennä. Onnistun kyllä laihduttamaan jopa niin, että olen vain 10 kilon päässä ihannepainostani, mutta sitten taas repsahdan. Mikä neuvoksi?
Viivi

Hei Viivi!
Kirjoitit hyvin ajankohtaisesta aiheesta, joka koskettaa suurta osaa länsimaiden hyvinvointivaltion kansalaisia. Ylipaino ja sen aiheuttamat lisäsairaudet ovat kehittyneet suoranaiseksi kansanterveydelliseksi ongelmaksi, johon yritetään kehittää erilaisia suoria ja epäsuoria ratkaisuja ongelman haittavaikutusten minimoimiseksi.

Naapurimaassamme Ruotsissa laihdutusleikkauksia on viime vuosina tehty n. 2000-3000 tapausta vuodessa ja Suomessa toistaiseksi vain satoja. Yhdysvalloissa leikkaukset ovat vakiintuneet n. 200 000 potilastapaukseen vuosittain. Lääketieteelliset perusteet leikkauksille ovat asetettu sairaalloiseen ylipainoon, jonka BMI-vähimmäistaso on vähintään 40 tai potilaalla on alemmilla leikkaukseen hyväksytyillä painotasoilla perusterveyttä uhaavia liitännäissairauksia, kuten diabetesta, korkeata verenpainetta tai tuki-ja liikuntaelimen ongelmia. Lisäksi potilailla on ennen leikkaukseen hyväksymistä kokeiltu kaikki muut laihdutustekniikat,eikä niillä tai liikunnan lisäämisellä ole saavutettu toivottua hoitotulosta. Jos mukana on ahmimishäiriötä, ei leikkaushoito yleensä komplikaatioiden pelossa sovellu potilaalle tai ahmimishäiriö vaatii ainakin ensin aikaa hoitaa kuntoon.

Aikaisempiin laihdutusleikkauksiin sisältyi nykyistä runsaammin sivuvaikutuksia ja komplikaatioita niiden kehittymättömyyteen liittyen. Osin tästä syystä nykyiset laihdutusleikkaukset keskittyvät yhä enemmän vatsalaukun kokoa ja sen täyttyvyyttä hallitseviin leikkaustekniikoihin. Leikkaustyypeissä on eroteltavissa kaksi pääsuuntaa. Toinen tekniikoista keskittyy vatsalaukun pienennykseen erityisen vatsan ympärille asennettavan pannan avulla (gastroplastia) ja toinen keskittyy ns. vatsalaukun ohitukseen (mm. by-pass), joita on kehitelty useita erilaisia leikkausversioita.

Gastroplastiassa vatsalaukun ympärille asennettava panta pienentää kerralla syötäviä ruoka-annoksia ja edesauttaa potilaan kylläisyyden tunteen syntymistä nopeammin. Vatsapannnan asennus voidaan yleensä suorittaa tähystyksessä suoritettavan toimenpiteen yhteydessä ja leikkaus kestää yleensä muutamia tunteja. Vatsalaukun ohituksessa vatsalaukun kokoa pienennetään pilkkomalla ja vatsalaukku yhdistetään sitten uudelleen ohutsuoleen. Lopputuloksena on tässäkin tekniikassa kylläisyyden tunteen paraneminen, vähäisemmän ( 2-3dl kerrallaan) ruokamäärän aiheuttama kylläisyyden tunne, joka johtaa vähäisempiin energiamääriin ja laihtumiseen. Kumpikaan leikkaustekniikan tulos ei ole ollut kaikilla leikatuilla ongelmaton, mutta tulokset viimeisten vuosien ajalta ovat olleet rohkaisevia sellaisten potilaiden kohdalla, jotka ovat muuten aiempien hoitojen suhteen ajautuneet umpikujaan.

Laihdutusleikkausten yleistyminen myös meillä on herättänyt keskustelua johtavien lihavuustutkijoiden puolelta. On olemassa selkeät perusteet, että lihavuusleikkaus voi soveltua ja olla onnistunut ratkaisu yksilöllisessä tilanteessa, mutta siitä ei voida soveltaa suurten ylipainoisten ihmisjoukkojen hoidossa, koska sellainen hoitolinja ei voi olla yksilön tai yhteiskunnan kannalta kestävä. Laihdutusleikkauksilla on myös riskinsä muihin laihdutuskeinoihin liittyen ja soveltuvat senkin puolesta tilanteisiin, jossa ollaan perusterveyden suhteen jo vaikeassa tilanteessa. Tämän vuoksi lihavuusleikkaukset koskevat vain lukumäärältään pientä väestöryhmää, joiden terveystilanne vaatii kyseisen leikkauksen aiheuttaman riskinoton.
Tosiasia edelleen on , ettei leikkauksella edelleenkään voida korjata suuren ylipainoisen väestöryhmän vääriä ruokailutottumuksia, koska siihen toimenpide on liian ylimitoitettu ja riskialtis. Meidän muiden olisi edelleen pyrittävä ensisijaisesti elintapojen suhteen tasapainoon energiatarpeemme kautta ja siihen meillä on yhä suuremmat mahdollisuudet yhteisen tahdon ja tietopohjamme avustamina. Ole yhteydessä oman terveyskeskuksesi ravitsemusterapeuttiin, hoitajaan tai lääkäriin, jos haluat työstää asiaa vielä perinteisin keinoin eteenpäin tai tarvitset lisäneuvoa.