Hei olen 46 vuotias naimissa oleva virkanainen ja työskentelen toimistotöissä. Minulle on syntynyt työkierre, jossa ylityöt tahtovat kasautua. Työpaikallamme ei ole varsinaisesti suuria ristiriitoja, mutta työt kasaantuvat ja tahtovat uuvuttaa ja väliin syntyy pientä sanailuakin. Loppuviikosta alan olla aika puhki. Perhetilanteeni on hyvä ja mieheni kyllä tukee minua. Välillä yöt menevät usein miettiessa seuraavaa päivää. Työpaikalla säästö-ja tehokkuustalokoot jatkuvat. Sinänsä mikään ei ole pahasti vialla, mutta välillä työ tuntuu niin konemaiselta. Kuinka kauan jaksan nykyistä menoa? Mitä minun pitää tehdä? Olenko epänormaali?
nim. Raija

Vastaus: Työhyvinvoinnin parantaminen

Hei Raija! Osuit kysymykselläsi tärkeään aiheeseen! Varsinkin suurissa kaupungeissa elämänrytmimme on muutenkin kiristynyt viimeisten vuosien aikana ja arvomaailmamme täyttää yhä enemmän rahan ansaitseminen. Suvaitsevaisuus, toisen huomioonottaminen, ja yhteisöllisyys eivät ole tänään sellaisia sanoja jotka välttämättä sytyttävät.

Työpaikoilla edistetään terveyttä ja mahdollisuutta oikeudenmukaiseen ja tasa-arvoiseen työskentelyyn työnantajan, työsuojelun ja työterveyshuollon avulla. Viimeaikaiset tutkimukset herättävät ajatuksia toiminnan tuloksellisuudesta. Koettu pahoinvointi useilla mittareilla mitattuna on kasvanut ja johtamisessa nähdään yhä useammin ongelmia. Myös työpaikkaväkivallan koetaan kasvaneen.

Sekä johtajan että johdettavien omat ongelmat näyttävät lisääntyneen. Onko esimiehillä tätä nykyä tarpeeksi mahdollisuuksia edistää alaistensa hyvinvointia? Työn organisoinnissa asetetut tavoitteet ja niistä kertominen avoimesti jokaiselle työntekijälle on tärkeää. Suomalainen työntekijä on luonteeltaan tunnollinen, mutta motivoituakseen hän tarvitsee ymmärtää tekemisensä perusteet. Tämä juontaa varmaankin juurensa ankarasta ilmastostamme ja ensisijaisesta luottamuksesta omiin voimavaroihin. Epävarmuus tulevaisuudesta ja työn päämääristä ovat suurimpia suomalaisen työtehokkuuden esteitä. Suomalainen luonne ymmärtää vaikeankin tilanteen silloin kun se tuodaan ilmi rehellisesti.

Työn tehokkuusajattelu on muodostunut eräällä tavalla kirosanaksi, mutta mistä se voi johtua? Säästämis-ja tehokkuusajattelu pohjimmiltaan mahdollistaa työn tehokkuuden ja tuottavuuden noston ja sen kautta pystytään tarjoamaan työtä mahdollisimman monelle myös tulevaisuudessa. Miten hyvin tuotantotalouden opit sitten on pystytty jalkauttamaan työyhteisöön? Mainetta saaneet suomalaiset insinööritieteet ovat tehdasympäristön ja koneidenrakennuksen-ja suunnittelun vankka perusta ja ne myös toimivat ennennäkemättömän hyvin lankkutehtaassa, mutta inhimillisen työvoiman työtehtävien suunnittelussa ei voida onnistua ajattelematta ihmistä biologisena olentona. Ihmisten johtaminen perustuu osaksi yksilöllisten persoonallisuuden piirteiden hyväksymiseen, käsittelyyn ja hallitsemiseen molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Siinä myöskin työntekijälllä on tärkeä vastuullinen osansa.

Ihmiset eivät ole pelkästään numeroita, yksiköitä tai kappaleita, joita voidaan ohjailla ottamatta huomioon biologisia, käyttäytymistieteellisiä ja koulutuksellisia variaatioita. Esimerkkinä monissa suomalaisissa toimistoissa jokaiseen henkilökohtaiseen työpisteeseen on hankittu oma tulostin tarkoituksena vähentää ylimääräistä liikkumista, jonka aiheuttaa tulostettavan paperin hakeminen keskitetystä tulostimesta. Ihminen nähdään tässä mallissa paikallaan toimivana tehokkaana koneena tai sen jatkeena. Työpaikkalääkäri joutuu ajattelemaan maalaisjärjellään ihmistä kokonaisuutena ja sitä työn tauottavaa ja ihmiselle koituvaa ylimääräistä 20-30 sekunnin jaloitteluhetkeä, joka syntyy paperin noudon yhteydessä. Kuinka paljon jaloitttelu ehkäisee staattisen istumisen haittatekijöitä ja siiitä johtuvia sairauspoissaoloja. Prosessiajattelun varjopuoli on inhimillisen ajattelun puuttuminen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa "hukka-ajan" eli käytäväliikenteen vähentämistä sulkemalla ihmiset "karsinaansa".

Lopultakin inhimillisen resurssin parempi suunnittelu ja huomioonottaminen voisi saada aikaan lisää työpanosta yksilön terveyden samalla parantuessa! Monet ongelmat ratkeavat ihmisen yksilöllisen kohtaamisen kautta hänen tarpeidensa ja kykyjensä tasolta. Se ei voi syntyä koneellisen prosessikaavion avulla vaan voi tapahtua vain inhimillisen ihmiskontaktin välillä. Sinun kannattaa ottaa asia puheeksi esimiehesi kanssa, koska ongelma on työjärjestelyihisi liittyvä. Tarvittaessa muita puhekumppaneita ovat luottamusmiehet ja työterveyshuolto. Asian rohkeasti esille ottamisella ongelmaasi on mahdollisuus löytää ratkaisua.

Keskustelu

6_s

Elisa
12. huhtikuuta

Olen käynyt Kanta-Hämeestä töissä Helsingissä jo kahden vuotta
Nyt ikäni on 61 vuotta, en jaksanut enää työskennellä kokoaikaisesti, työpäiväni pituudeksi tuli päivittäin 11-12 tuntia. Aamuisin jouduin heräämään jo ennen klo viittä.
Omaan elämäään ei jäänyt aikaa ollenkaan.
Aloitin nyt huhtikuun alusta osa-aikaeläkkeen, teen viikottain kolme päivää töitä ja kaksi eläkkeellä. Eläkepäivät tulevat vielä peräjälkeen: torstai ja perjanti, viikonloppu, maanantai ja tiistai.
Näin minulla on viikonlopun kanssa kuusi peräkkäistä päiväää vapaata.
Tuntuu ihanteellisestä ratkaisulta, voin jo nyt paljon paremmin.
Suosittelen jokaiselle yli 60 vuotiaalle,joka haluaa jaksaa työelämässä sinne 65 vuotiaaksi saakka.

6_s

Elisa
12. huhtikuuta

Minulla oli virhe kirjoituksessani, olen käynyt Helsingissä kahdeksan, ei kahden vuoden ajan.

1_s

Anonyymi
17. heinäkuuta

Raija, et ole epänormaali! Suomalaiset todellakin ovat enimmäkseen tunnollisia työntekijöitä ja monesti venyttävät työpäivää oman vapaa-ajan kustannuksella yrityksen vuoksi. Olen itse nuori, vasta pari vuotta sitten työelämään mukaan tullut, mutta olen jo huomannut työkavereissani hetkisen työn ja työilmapiirin aiheuttamia uupumisen merkkejä. Uskon, että mikäli työpaikallamme muutettaisiin merkittävimpiä käytäntöjä ja panostettaisiin puutteiden korjaamiseen, työssä jaksaminen ja työn mielekkyys lisääntyisivät. Arvelen, että todellakin puhumalla asiasta esimiehellesi (tai luottamusmiehelle tai työterveyshuollolle) tilanteesi voi helpottua, ehkä työtehtävien tai -menetelmien uudelleenjärjestelyn avulla tai kenties jakamalla töitä työkavereiden kesken. Toki on myös muita vaihtoehtoja, joita varmasti tulee esiin keskustelussa. Voisiko kyseeseen tulla myös työtapojen tai -menetelmien miettiminen ja läpikäyminen? Onko sinulla sopiva "rutiini" työhösi, vai joudutko päivittäin tekemään jotain, jonka käytännön toteutuksesta et ehkä ole aivan varma? Kannattaa ottaa selvää toimintatavoista, mikäli ne aiheuttavat stressiä.

Elisa, ratkaisusi kuulostaa tilanteeseesi sopivalta ja toimivalta. Varsinkin, kun joudut matkustamaan noinkin kaukaa töihin joka päivä. Näin myös varsinainen eläkkeelle siirtyminen tuntunee luonnollisemmalta, kun on jo saanut totutella osa-aikaiseen "vapauteen" osa-aikaeläkkeen merkeissä.

Jaksamista teille molemmille sekä muillekin lukijoille työssänne!

Terveisin Piia itärajan seutuvilta

6_s

Elisa
18. heinäkuuta

Kiitos kirjautumattomalle, tämä osa-aikainen toimii erittäin hyvin, meillä töissä ne muutamat, jotka osa-aikaiselle eläkkeelle ovat siirtyneet,eivät ole kokeneet mitään ongelmia työnantajan taholta,tosin meitä on vasta vähän, muutaman vuoden kuluttua suuri osa työntekijöistä alkaa olla 60 vuotiata,voidaanko osa-aikainen järjestää kaikille sitä haluaville, jää nähtäväksi. Itse hoipun vielä vähän sillä välillä, aloitanko syksyllä taas kokoaikaien työn,vai enkö. Molemmilla on sekä miinus-, että pluspuolensa. Uskon kuitenkin, että osa-aikaiseläkkeen pluspuolet voittavat. Mikään ei ilmeisesi voi voittaa kolme päivää työtä, viikonloppu, kolme työtä, eläke, kotonaoloa kokonaista kuusi päivää peräjälkeen. Sen kannustuksen annan vielä osa-aikaista harkitseville, ansionmenetys ei ole suuri, se ensin tuntuu sille, mutta ansioveroprosentin alenemisen myötä nettotulot eivät niin hirveästi laske. Onko edes vapaa-aika pitkän työrupeaman jälkeen mitattavissa rahassa?

1_s

Anonyymi
12. helmikuuta

Minä nautin työstäni, mutta yksi ainoa työkaveri kaikista muista kivoista työkavereista aiheuttaa selän takana aiheettomia juoruja.Vaistoamme toisistamme ettemme oikein kohtaa, mutta minä en juorua enkä panettele häntä selän takana. Ärsyttää jo pelkkä hänen ilmaantumisensa näkökenttääni, tekisi mieli antaa nyrkkiä.

Aiheeseen liittyvää

Muita vastauksia