Auttaako leikkaushoito iskiakseen?

Moi!
Minulla on vuoden ajan ollut enemmän tai vähemmän iskiasta, johon liittyy oikeaan jalkaan säteilevää kipuilua. En ole kyennyt urheilemaan vuoteen koska särky pahenee kaiken liikunnan vaikutuksesta. Minulle tehtiin lanneselä magneettikuvaus, jossa todettiin pieni pullistuma muistaakseni alimmassa lannenikamassa. Se oli kuitenkin liian pieni, jotta sitä olisi leikattava. Joudunko elämään vaivani kanssa lopun elämääni? Voisiko leikkaus hoitaa homman kotiin?
T Timppa

Hei Timppa! kiitos kysymyksestä, joka mietityttää monia iskiasvaivaa potevia potilaita. Iskiasoireisto syntyy selän välilevytyrän eli pullistuman seurauksena, jolloin se painaa hermopunosta lannekanavassa tai hermojuurta aiheuttaen tyypilliset alaraajaan säteilevät kipuoireet. Joskus iskiashermo varsinaisesti voi jäädä puristuksiin esimerkiksi lihaksen tai kalvon puristessa ja aiheuttaen oireet.

Lanneselän välilevytyrän oireet ovat tyypilliset, toiseen tai joskus molempiin alaraajoihin säteilevät hermokivut, erilaisia tuntopuutoksia ja alaraajojen refleksien heikkenemistä. Oireiden kesto on lyhimmillään muutaman viikon, mutta usein saattaa kestää 2-3 kuukauttakin ennen paranemista. Kroonistuneita tilanteita valitettavasti myös esiintyy, mutta lopulta tilanne yleensä kääntyy siedettäväksi yleisen selän paranemisvasteen seurauksena.

Kun alaraajaan säteilevä hermokipu on kestänyt n 2 kuukauden ajan, ajatellaan tilanteen olevan otollinen kirurgin tarkastukseen ja mahdollisiin tarkempiin kuvantamistutkimuksiin välilevytyrän ongelmien määrittelemiseksi. Usein tämänkin jälkeen ei-leikkauksellista hoitoa pyritään jatkamaan oireiden jatkumisesta huolimatta jos tilanne ei tulosten suhteen muutoin ole välttämätön leikata.

Syynä leikkauksesta pidättäytymiseen on kaksinainen. Välilevytyrän leikkauksesta koituva leikkaushaavan arpeutuminen on sinällään toipumista pitkittävä tekijä ja jää pysyväksi, pahimmassa tapauksessa kipua lisääväksi tekijäksi. Toiseksi leikkausten onnistumisen kokemukset menevät joskus tai useamminkin ristiin potilaiden kokemusten kanssa. Jos kirurgi kokee leikkauksen onnistuneen sinänsä erinomaisesti, voi potilas sen jälkeen voida yhä huonommin. Toisaalta ilman kunnon leikkauksessa todettua vaivaa potilas voi parantua leikkauksen ansiosta täysin oireettomaksi. Leikkaustulosten ristiriitaisuus osaltaan on vaikuttanut hoitolinjoihin tavalla, jossa on pyritty keskittymään potilaan kannalta tarpeellisiin ja hermovauriota ehkäiseviin operaatioihin.

Leikkausta puoltavia tekijöitä ovat pelätty ratsupaikka-anestesia, tunnottomuus peräaukon ympärillä, joka kertoo päivystysleikkausta vaativasta tilanteesta sekä ulosteen tai virtsanpidätyshäiriöt iskiasoireen aikana. Myös sietämätön kipu ja pitkittynyt iskiastilanne saattavat vaikuttaa leikkauspäätökseen, jonka aina määrittelee leikkaava kirurgi kokemuksensa ja potilaalle mahdollisesti koituvan hyödyn perusteella.
Selkäleikkaus iskiasoireeseen ei siis koskaan ole parantava ja ensisijainen hoitomuoto vaan yleensä toiseksi paras hoito, joka joudutaan yleensä valitsemaan sairauden pahenemiseen tai laatuun sisältyvien komplikaatioiden tai komplikaatiovaaran takia. Henkilökohtaisesti koetussa hankalassa tilanteessa on hyvä välillä keskustella hoitavan kirurgin kanssa tilanteestaan.