Suomessa vähärasvaisia tuotteita on totuttu arvostamaan niiden sydän- ja verisuonitauteja vähentävän riskin takia. Rasvoista nimenomaan tyydyttyneet rasvahapot ovat verenkiertoelimistön kannalta haitallisia. Nauta- ja sianliha ovat merkittävä osa tyydyttyneiden rasvojemme ravinnonlähdettä. Tyydyttyneitä rasvoja sisältävät lisäksi mm. eläinperäiset levitteet, maito- ja juustotuotteet, erilaiset paistamisessa käytettävät rasvat sekä leikkeleet ja leivonnaisissa käytettävät kovat rasvat. Erityisesti suklaa paljon nautittuna saattaa olla merkittävä kovan rasvan lähde. Suomalaisessakin ruokavaliossa on lihansyönnin suhteen siirrytty yhä enemmän siipikarja- sekä kalatuotteisiin, rypsiöljyihin ja muihin kasviöljyihin jossa tyydyttämättömien rasvojen osuus on eläinperäisiä rasvoja selvästi suurempi. Terveellistä on toisaalta syödä rasvaisia kaloja, kuten lohta, silakkaa ja makrillia niiden sisältämien tyydyttymättömien rasvojen vuoksi.

Hyvänä yleissääntönä tulisi terveellisen ruokavalion sisältää vain vähän rasvaa varsinkin tyydyttyneessä muodossaan. Kohtuullinen kalarasvojen nauttiminen sensijaan etupäässä edistää terveyttä. Vähärasvaisesta ruokavaliosta hyötyvät kaikki, mutta etupäässä sydän- ja verisuonitauteja sairastavat sekä muita kroonisia sairauksia sairastavat ihmiset. Vähärasvaisella ruokavaliolla ei erilaisten selvitysten mukaan ole saavutettu laihdutusmielessä kovin hyviä tuloksia, vaikka rasvaton ruokavalio yleensä on täyttävää ja terveellistä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan mm. välimerellinen ruokavalio on pitkäaikaisessa laihdutuksessa vähärasvaista ruokavaliota tehokkaampi.

Vähärasvaista ruokavaliota tukee riittävä kuitujen nauttiminen varsinkin aamiaisella puurojen muodossa. Lisäksi terveelliset ruisleipää tai hedelmiä sisältävät, usein nautitut välipalat ylläpitävät verensokerin tasapainoa ja ehkäisevät nälän tunnetta, mikä altistaa helposti liikasyönnille.