Perheterapiassa hoidon ja yhteisen tutkimisen kohteena on koko perhe tai useampia perheenjäseniä ja nimenomaan heidän välinen vuorovaikutuksensa. Tavoitteena on tunnistaa ja tarvittaessa muuttaa usein vaikeastikin tunnistettavissa olevia perheen sisäisiä vuorovaikutustapoja. Tällaisia voivat olla erilaiset sanattomat sopimukset, liittoutumat, syyllistämiset ja roolit suhteissa toisiin perheenjäseniin.

Perhettä voidaan tutkia terapiassa systeeminä, jossa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Perheterapiaan hakeutumisen syynä voi olla mikä tahansa koko perhettä koskettava ongelma: perheenjäsenen psyykkinen tai vakava fyysinen sairaus, päihdeongelma, riitely tms.

Usein yhdenkin perheenjäsenen oireilu vaikuttaa koko perhesysteemiin ja päinvastoin: esim. vanhempien väliset ongelmat heijastuvat lapsiin. Perheterapiassa teoreettinen viitekehys voi olla psykoanalyyttinen, ratkaisukeskeinen tai systeeminen jopa saman terapiaprosessin aikana tilanteiden ja vuorovaikutusongelmien mukaan. Myös perheterapeutin koulutus vaikuttaa viitekehyksen valintaan. Perheterapia soveltuu ongelmien hoitamiseen silloin, kun katsotaan että jonkin perheenjäsenen ongelma tai oire vaikuttaa koko perheen toimintaan tai päinvastoin.