Nilkan nivelsiteet muodostuvat nilkan sisäsivulla olevasta leveästä ja tukevasta viuhkamaisesta delta-nivelsiteestä sekä nilkan ulkosivulla olevista etummaisesta (FTA, etummainen pohjeluun ja telaluun välinen nivelside), keskimmäisestä (FC, pohjeluun ja kantaluun välinen nivelside) sekä takimmaisesta (FTP, taempi pohjeluun ja telaluun välinen side) nivelsiteestä.

Nilkan sisäsivun vahva delta-ligamentti ei juuri repeä ilman että mukana on murtumamuutosta. Nilkan ulkosivulla tyypillisin vamma on etummaisen ulomman nilkan nivelsiteen venähdys tai repeämä. Tämä seuraa usein nilkan nyrjähdystä sisäänpäin, mikä on yleisin nilkan vammamekanismeista. Joskus etummaisen ulomman nivelsiteen repeämän lisäksi myös FC-nivelside on revennyt. Korjaus on mahdollista suorittaa leikkaamalla ja kiinnittämällä nivelsiteet uudellen paikalleen. Toinen vaihtoehto on konservatiivinen hoitolinja, jonka jälkeen voidaan seurata tilannetta mahdollisen nilkan epävakauden varalta.

Nykyisin nilkan hoitoperiaatteet sisältävät molemmat, sekä ei-leikkaukselliset että leikkaukselliset hoitolinjat. Nilkan myöhemmän tukevuuden kannalta nilkan nivelsiteiden leikkauksista ei välttämättä seurantatutkimusten valossa saavuteta selkeää hyötyä, joskin ennuste vaihtelee ja on tapauskohtainen. Aiemmin käytettiin nilkan tukevoittamiseki ns Evansin plastiaa, jossa peroneusjännettä hyväksikäyttäen saatiin nilkan ulkosyrjä tukevaksi. valitettavasti tämä johti toistuviin jännetulehduksiin ja kiputiloihin, joten tästä on yleisesti luovuttu. Evansin tekniikka on kuitenkin säilynyt ja nykyisin suositaan katkenneiden nivelsiteiden sitomista osittaisilla jännesiirteillä, jos on tarpeen ryhtyä leikkaukselliseen nilkkkakorjaukseen.