Kognitiivinen psykoterapia on toinen yleisimmistä Suomessa harjoitettavista yksilöpsykoterapiamuodoista psykoanalyyttisen psykoterapian ja psykoanalyysin ohella. Sen kesto vaihtelee vuodesta useampaan vuoteen ja tapaamisia on 1-2 kertaa viikossa. Kognitiivinen terapia voi olla myös lyhytterapiaa, jolloin käyntejä on 10-20 ja tavoitteet erityisen rajatut.

Kognitiivisessa psykoterapiassa sovitaan yhteiset tavoitteet ja terapian ajateltu kesto täsmällisemmin kuin psykoanalyyttisissä terapioissa. Sana ”kognitiivinen” viittaa ihmisen tiedon käsittelyprosesseihin (esim. muisti, oppiminen, ajattelu, havaitseminen, tulkinnat), jotka ovatkin kognitiivisen psykoterapian keskiössä. Kognitiivinen psykoterapia lähestyy ihmistä oppivana ja tulkitsevana olentona, jolloin varhain opitut tulkinta- ja toimintatavat voivat olla syvään juurtuneita, epätarkoituksenmukaisia ja automatisoituneita aiheuttaen epäsuotuisia toimintatapoja ja epämiellyttäviä tunteita. Esimerkiksi paniikkihäiriössä ihminen saattaa tulkita vaarattoman tilanteen vaaralliseksi ja saada siten hallitsemattoman ahdistuskohtauksen.

Väärille tulkinnoille ja ongelmallisille toimintatavoille ihmisen ovat voineet altistaa esim. turvattomuuden kokemukset tai ristiriidat lapsuudessa. Vaikka syiden tiedostaminen katsotaan tärkeäksi ja jo sinällään helpottavaksi, kognitiivisessa psykoterapiassa on tärkeintä kuitenkin tulkintojen tunnistaminen ja ongelmallisten toimintatapojen muuttaminen. Kognitiivinen psykoterapeutti voi antaa potilaalle kotitehtäviä esim. harjoituksia joissa potilas altistaa itseään ongelmallisille tilanteille kokeillen samalla uusia tulkinta- tai toimintatapoja tai vain tarkkaillakseen omia reaktioitaan. Psykoterapeutti on aktiivisempi, osallistuvampi kuin psykoanalyyttisessa terapiassa.

Soveltuvuus: ahdistus ja masentuneisuus, esiintymisjännitys ja paniikkioireet, ihmissuhdeongelmat, pakko-oireet. Edellyttää sitoutumista ja halua muutokseen sekä uskallusta omien ajattelutapojen kyseenalaistamiseen.