Viimeisten vuosikymmenien aikana elinympäristössämme on tapahtunut muutoksia, jotka ovat pakottaneet ihmisiä muuttamaan käyttäytymistään. Selkeimmin muutos auringonoton suhteen on tapahtunut maapallon eteläisellä pallonpuoliskolla, jossa otsonikerroksen on havaittu eniten ohentuneen voimistaen maan pinnalle yltävää säteilyä.

Auringonsäteily on voimakkainta päiväntasaajan seudulla, jossa erityisesti keskipäivän aurinko klo 11- 16 välisenä aikana aiheuttaa eniten ihon ärsytystä. Auringonsäteilyn sääteleminen pieninä annoksina on selvästi vähemmän haitallisempaa.

Auringonottoa tulisi välttää keskipäivän voimakkaimman säteilyn aikaan sekä iholle, jossa on paljon luomia. Ihonpalamista olisi ehdottomasti vältettävä. Parhaimmillaan auringonotto rasittaa ihoa siis mahdollisimman vähän. Auringonotolla on lieviä lääkinnällisiä vaikutuksia ihon pinnallisissa infektioissa sekä joissakin ihosairauksissa kuten aknessa tai psorisiksessa (huom! Suomessa kesäinenkin säteily on liian heikkoa lääkinnällisiä vaikutuksia ajatellen).